Summa summarum

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut hauskaa. Olen päässyt pitämään suomen kielen taitoani yllä ja kertomaan kavereilleni kuulumisiani. Lisäksi tämä blogi on ollut vähän kuin päiväkirja minulle, jota voin lukea joskus vanhana – tai miksei jo vähän aiemminkin.
    Kirjoitin vaihto-oppilasvuodestani myös koulumme vuosijulkaisuun. Ajattelin, että se olisi hyvä päätöskirjoitus myös tänne blogiin. Tässäpä se siis kokonaisuudeessan.

Vähiin kävi ennen kuin loppui

Suomessa lentokentällä. Hymy oli herkässä.

Vihdoin olen takaisin Suomessa! Viimeinen viikkoni Englannissa sisälsi lähinnä ihmisten hyvästelyä ja keskeneräisten asioiden hoitoa. Kävin perjantaina, päivää alle viikko ennen lähtöäni, koulussa. Minun täytyi palauttaa ranskankirjani ja pyytää koululta opiskelemieni aineiden kurssikuvaukset. Samalla tietysti näin myös kavereitani koulusta.

”Grandma moped” (vrum vrum) ja törmäys pensaaseen, osa 2

Vihdoin löytyi väli kirjoittaa ”grandma mopedista” (isoäiti-/vanhusmopo). Itsessään ”grandma moped” ei ole mikään ihmeellinen asia, sillä se on vain tavallinen sähköpyörätuoli. Ihmeellistä, täysin eriävää Suomesta on kuitenkin se, kuinka monet sitä käyttävät. Kun vaihto-oppilasvuoteni alussa näin sellaisen ensimmäisen kerran käytössä keskustassa, mietin, että tuohan on hyvä tapa helpottaa vanhusten ja heikkokuntoisten elämää. Pian näin kuitenkin sähköpyörätuoleja joka puolella.

&##%@!!!

Nyt kun vuoteni on jo melkein ohi, ja pääsen kohta takaisin ihanaan Suomeen, voin hyvin kertoa, mitkä asiat ovat ärsyttäneet minua pitkin vuotta Englannissa. Vaikka yleisesti ottaen minua ei kiinnosta kauheasti pikkuseikat, olen huomannut, että vaikka niitä sietäisi pienen, tai hieman pidemmänkin, hetken, vuosi on aivan liian pitkä aika.

Viimeisiä viedään

En ole kirjoittanut vähään aikaan, joten nämä tapahtumat ovat jo aika vanhoja. Kyseessä on lomani ensimmäinen viikko, jolloin minulla riitti touhua.

Kaksi viikkoa sitten, tiistaina, kävin toista kertaa täällä ollessani Yorkissa. Ohjelmassa oli tälläkin kertaa elokuvan katsominen – Retfordissa kun ei elokuvateatteria ole. Samalla tapasin suomalaista vaihto-oppilasta.

Vapaa-ajan viettoa kirkossa ja rannalla

Edellisessä kirjoituksessa kerroin pelkästään kokeista, mutta – onneksi – minulla on ollut muutakin tekemistä kuin koulunkäynti ja kokeisiinluku. Jalkapalloharjoituksenihan loppuivat jo aikoja sitten, eli siltä osalta minulla on ollut vapaata. Salikorttianikaan en uusinut, koska halusin saada sekä lisää aikaa harjoitella kokeita varten että lisää vapaa-aikaa.

Muistutan taas, että kuvat suurenevat niitä napsautettaessa.

Minä (keskellä), Adam (oikealla), ja hänen host-isänsä Ian (vasemmalla). Kuva otettu Skegnessissä.

Kokeet – done, koulu – finished (melkein)

Kuten Suomessakin, täällä kouluvuosi loppuu touko- ja kesäkuun vaihteessa. Mutta kuten muistaakseni olen joskus aiemmin kertonut, lomat ja kokeet menevät aivan eri tahtiin. Täällä kesäkuun ensimmäinen viikko on ”half term holiday”, toisin sanoen siis lomaa. Sen jälkeen aloitetaan jo seuraavan vuoden, A2-tason, opiskelut. Varsinainen kesäloma, joka kestää kuusi viikkoa, alkaa vasta heinäkuun lopulla. Kokeet, joita on keskimäärin kaksi vuodessa oppiainetta kohden ja jotka ovat samalla ”ylioppilaskokeet”, ovat keväisin ja talvisin. Olen kertonut englantilaisesta koulujärjestelmästä aiemmin tarkemmin.

Perhe kylässä

Kirjoittelin pitkät pätkät tätä juttua, ja julkaisinkin tämän kirjoituksen muutamia päiviä sitten. Bloggerissa, blogialustassa, tapahtui kuitenkin joitain virheitä, joiden takia kirjoitus katosi, ja sen tilalle oli ilmestynyt vanha luonnos. Minua ei enää huvittanut kirjoittaa kaikkea uudestaan, ja siksi tekstiä on tällä kertaa vain vähän.

Perheeni vieraili täällä pari viikkoa sitten. Tällä kertaa en puuduta teitä suurella määrällä tekstiä, vaan kerron tapahtumista kuvilla. Alkuun on kuitenkin syytä selventää, miten homma pääpiirteiltään meni. Perheeni, isä, äiti, ja isosisko, saapuivat Lontooseen lauantaina 22. huhtikuuta, josta he tulivat junalla Retfordiin. Perheeni oli täällä kaksi yötä, ja lähdimme täältä Lontooseen maanantaiaamuna 25.4. Perheeni meni takaisin Suomeen torstaina 28.4., kun taas minä menin takaisin Retfordiin. Nyt kuviin. Muistutan vielä, että kuvat suurenevat niitä napsautettaessa.

Ulkoasu 3.0

Lisäys 8.5.2011: Kommenteissa muistutettiin tekijänoikeustiedoista. Voin vilpittömästi kertoa, että tarkoituksenani oli antaa kunnia heille, keille se kuuluu, mutta kuten niin monet muutkin asiat, se unohtui. Ensimmäisen kuvan vasemmalta otti slovakkivaihtari Adam mediatyötään varten. Kolme seuraavaa kuvaa otti isäni, kun perheeni oli täällä vierailulla. Iso-Britannian lipun otin Wikipediasta, ja sen tekijänoikeudet ovat luonnolisesti rauenneet.

Päivitinpäs aikani kuluksi blogin ulkoasua, tai tarkemmin sanottuna vaihdoin yläpalkin bannerin kuvaa. Alun perinhän siinä oli kuva kodistani aurinkoisessa säässä ja teksti Elias Englannissa, jossa ajetaan väärään suuntaan, sataa aina ja ruokana on joka päivä ”fish 'n' chips”. Talveksi vaihdoin kuvan talvisemmaksi. Kuvassa oli yhä kotitaloni, mutta nyt lumen peitossa. Teksti muuttui myös hiukan muotoon Elias Englannissa, ”pikku-USAssa”, jossa juodaan teetä ja syödään ”fish 'n' chips”.
    Kahden ensimmäisen bannerin tarkoituksena oli tuoda vuottani hiukan lähemmäksi teitä, lukijoitani, näyttämällä kotini, se paikka, jossa vietän suuren osan ajastani. Bannereiden tekstit taas olivat hiukan provosoivia stereotypioita, joita käsittelin aikaisemmin kirjoituksessani Totuuksia stereotypioista. Nyt talven jo vaihtuessa kevääseen ja melkein kesään oli taas aika vaihtaa kuvaa.

Häähumua

Perheeni tuli ja meni, mutta siitä lisää myöhemmin. Kirjoitan tällä kertaa nimittäin ajankohtaisesta aiheesta, joka nousi Suomessa ykkösuutiseksi. Kuten otsikosta saattaa arvata, kyse on Prinssi Williamin ja Catherine Middletonin häistä.

Ihana hääpari ja paljon kehuja herättänyt häämekko
(kuten totuttua, kuva klikkaamalla suuremmaksi)

Lontoo! (uudestaan)

London Eyessa

Kuvat klikkaamalla suuremmiksi
En aloita kertomista kuitenkaan Lontoon päiväreissusta, vaan hauskasta, yllättävästä tapauksesta, joka toi toimintaa flunssapäivään viime perjantaina. Olin siis viime viikolla poissa koulusta keskiviikosta perjantaihin. Keskiviikkona minulla oli kuumetta, mutta päivä päivältä oloni parani. Perjantaina olin kahden vaihella menenkö kouluun vai en, mutta päätin pysyä kotona lepäämässä, jotta olisin mahdollisimma hyvässä kunnossa lauantain Lontoon reissua varten.
    Olin perjantaiaamupäivällä omassa huoneessani tietokoneella. Yhtäkkiä host-veljeni huusi minulle: ”Elias! We’ve got a problem! Come here!” Kiiruhdin alakertaan ottamaan selvää, mistä oikein oli kyse. Host-veljeni seisoi olohuoneen oven ulkopuolella lievästi pelästynyt ilme naamalla. ”There’s a pigeon (pulu) in the living room”, selvensi hän asiaa lopulta.

Lontoo!

Vietin viime viikonlopun Lontoossa, niin kuin edellisessä kirjoituksessani kerroinkin. Matkan alkuperäinen idea lähti siis siitä, että halusin päästä äänestämään Suomen eduskuntavaaleissa, ja minua lähin paikka oli Suomen suurlähetystö Lontoossa. Vapaa-ajan viettäminen kaverin kanssa Lontoota kierrellen ei tietenkään tehnyt matkasta yhtään tylsempää.

Kiipeilyä korkeuksiin

Vapaapäivänä koulusta, aurinkoisena päivänä, on hyvää aikaa kirjoittaa blogiin. Mielessä alkaa olla yhä enemmän koulun loppuminen, kesä ja paluu Suomeen. Paluuseeni on jäljellä enää 11 viikkoa eli loppusuoralla ollaan, tai ainakin viimeisessä kaarteessa. Mutta kuten juoksukilpailussakin, lopussa tapahtuu usein mielenkiintoisimmat asiat. En mietikään lähtöpäivää vielä, vaan yritän ottaa kaiken mahdollisen irti loppuajastani – ihan kuin juoksijatkin keskittyvät juoksuunsa eivätkä mieti maalia kesken kilpailun. Ohjelmaa minulla riittää. Menen Lontooseen kolmen viikon sisällä kolme kertaa, perheeni tulee käymään ja voin nähdä kavereitani useammin lomien alkaessa.
    Ensimmäinen Lontoon matkani on jo huomenna (8. 4.), ja se kestää perjantaista sunnuntaihin. Yövyn suomalaisella kaverillani, joka on tosin asunut koko elämänsä Englannissa. Tutustuin häneen rippileirilläni kaksi ja puoli vuotta sitten, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt, joten odotan tapaamistamme innolla. Alun perin idea lähti siitä, että 18-vuotiaana haluan totta kai äänestää Suomen eduskuntavaaleissa. Se onnistuu ulkomailla pääsääntöisesti Suomen suurlähetystöissä. Englannissa on monia mahdollisia äänestyspaikkoja, joista minua lähin on Lontoo. Muistin, että kaverini asuu Lontoossa, joten otin yhteyttä häneen, ja kysyin, voisinko yöpyä siellä. Onneksi se sopi hyvin.
    Reilun viikon päästä lauantaina, kahden viikon pituisen pääsiäisloman ensimmäisenä päivänä, menen isäntäperheeni kanssa Lontooseen teatteriin. Menemme ensiksi London Eyeen (”Lontoon silmä”). Se on maailmaan kolmanneksi suurin maailmanpyörä, ja sen huipulta näkee koko Lontoon kaupungin. Sen jälkeen suuntaamme teatteriin katsomaan musikaalin ”Blood Brothers”, jota on esitetty jo vuodesta 1983 asti. Viikko tämän jälkeen perheeni tulee käymään Englannissa, ja olemme kaksi yötä Retfordissa ja kolme Englannissa.

15 °C ja aurinkoista – ei yhtään hullumpaa

Paljon on taas tapahtunut, ja osa tapahtumista tapahtui jo ennen viime kirjoitustani. Aikaa vain ei ole riittänyt kirjoittamiseen, ja nytkin läksyt painavat päälle. Mutta se selittelyistä, nyt itse asiaan. Puhuisinko aluksi vaikka säästä?
    Viime viikko oli erittäin lämmin. Maanantaista perjantaihin oli joka päivä ~15 °C ja puolipilvistä. Auringon paistaessa tuntui ihan kesältä. Linnun lauloivat ja takin sai jättää kotiin. Kouluun käveleminenkään ei tuntunut ikävältä, vaan sen teki ihan mielellään, sillä auringossa on kiva olla ulkona. Ikävän asiana joka kevääseen liittyy minulle allergiaoireet, jotka alkavat säiden lämmetessä. Silmiä on kirvellyt ja ollut nuhainen olo nyt viikon verran. Lääkkeet auttavat jonkun verran, ja ei tätä onneksi koko kesää kestä.

Synttärit! Ja kokeiden tulokset ja muutama kuva

Vielä yksi kuva Edinburghista.

Kuvat klikkaamalla suuremmiksi
Niinhän siinä on päässyt käymään, että on kulunut yli 18 vuotta syntymästäni! Vaikka täytyykin myöntää, että itse ei tunnu vielä yhtään aikuiselta, niin kai se on pakko papereita uskoa.

Vaihto-oppilasleiri Skotlannissa, Edinburghissa

Tällä lomalla minulla oli muutakin tekemistä kuin vain levätä – nimittäin EF-vaihto-oppilasjärjestön järjestämä neljän päivän mittainen matka maanantaista torstaihin Edinburghiin, Skotlantiin. Odotin matkaa innolla monestakin eri syystä. Ensinnäkin halusin nähdä, onko Skotlanti ja Edinburgh oikeasti niin hieno paikka kuin minulle on kerrottu. Toisekseen tiesin, että leirille oli tulossa monia kavereitani, joihin tutustuin valmistautumisleirillä vaihto-oppilasvuoteni alussa, enkä ollut nähnyt kuin muutamia heistä leirin jälkeen. Kolmannekseen odotin uusien kavereiden saamista, jotka erityisesti asuisivat minun lähettelyvilläni, jotta voisin nähdä heitä helposti Skotlannin reissun jälkeenkin. Siinäpä ne isoimmat syyt olivat, mutta toki matka jo ihan lomanakin kiinnosti.

Totuuksia stereotypioista

Syksyllä blogini bannerissa luki Elias Englannissa, jossa ajetaan väärään suuntaan, sataa aina ja ruokana on joka päivä ”fish 'n' chips”. Talvella teksti muuttui hiukan muotoon Elias Englannissa, ”pikku-USAssa”, jossa juodaan teetä ja syödään ”fish 'n' chips”. Täällä nyt jo useamman kuukauden olleena luulen osaavani sanoa, onko näissä väitteissä mitään perää, vai ovatko ne samaa luokaa kuin väite Suomessa on jääkarhuja.

Kokeita ja matkailua

Edellisessä kirjoituksessa sivusin hiukan jo tänä vuonna tapahtuneita asioita, sillä katsomani jalkapallo-ottelu oli tämän vuoden puolella. Muuten alkuvuoteeni on kuulunut kokeet ja yksi reissu Nottinghamiin, jossa päädyin lopulta katsomaan jalkapallo-ottelua yhden saksalaisen vaihto-oppilaan kanssa.

Aloitetaan kuitenkin kokeista. Kuten aikaisemmin englantilaista koulua käsitelleessä kirjoituksessani kerroin, Suomen ylioppilaskirjoituksia vastaavaa tasoa kutsutaan täällä ”A-levelsiksi”, joka koostuu kahdesta vuodesta. Ensimmäisenä vuotena tehdään AS- ja toisena A2-taso, ja lopullinen arvosana on AS- ja A2-tasojen arvosanojen keskiarvo. Oppiaineet voivat sisältää yhden, kaksi tai jopa kolme koetta vuoden aikana, ja vuoden loppuarvosana on luonnollisesti näiden kokeiden keskiarvo. Jokainen koe on siis erittäin tärkeä paikallisille oppilaille. Jos jossain aineessa, kuten mediassa, ei ole koetta, kurssityöt arvioidaan ja niistä annetaan arvosana.

Vaihto-oppilasvuodelta mieleenjääneitä asioita

Aika tarkalleen viisi kuukautta takana ja viisi edessä. Vaihto-oppilasvuoden alkupuolisko sujui hirmuista kyytiä. Alussa aika kului kaikkeen uuteen totutellessa. Uusi valtio, uusi kulttuuri, uusi kieli, uusi koulujärjestelmä, uudet ihmiset ja uusi tapa elää. Ja kun kaikkiin näihin oli tottunut, aika alkoi kulua rutiinipuuhissa.

Alkupuoliskon kohokohtia ovat ehdottomasti vuoden aloittanut EF-valmistautumisleiri, vierailut eri kaupungeissa ja jalkapallo-ottelun katsominen. Ne ovat olleet yksittäisiä kivoja tapahtumia. Muita kivoja asioita vuodelta ovat mm. tutustuminen host-perheeseeni ja erityisesti -veljeeni, uusien kavereiden saaminen ja jalkapallon pelaaminen.