&##%@!!!

Nyt kun vuoteni on jo melkein ohi, ja pääsen kohta takaisin ihanaan Suomeen, voin hyvin kertoa, mitkä asiat ovat ärsyttäneet minua pitkin vuotta Englannissa. Vaikka yleisesti ottaen minua ei kiinnosta kauheasti pikkuseikat, olen huomannut, että vaikka niitä sietäisi pienen, tai hieman pidemmänkin, hetken, vuosi on aivan liian pitkä aika.


Ensimmäinen asia liittyy taloni sijaintiin. Ensinnäkin, kuten olen kertonut, Retfordissa ei ole paljon tekemistä, joten jo se on joskus ottanut päähän. Mutta erityisesti minua on ärsyttänyt, että talomme on Retfordin eteläreunalla, josta on pitkä kävelymatka keskustaan. Täältä menisi busseja keskustaan, mutta en varmasti ala maksamaan, kun voin kävelläkin. Tämä ei ole tosin ole ollut ärsyttävimmästä päästä asioita, sillä olen tottunut matkustelemaan Espoossakin.
    Enemmän minua on ärsyttänyt junalippuihin menevät rahat. Esimerkiksi menopaluulippu Meadowhalliin, ostoskeskukseen Sheffieldissä, maksaa opiskelija-alennuksineen kahdeksan puntaa, kun Espoossa menopaluulippu esim. Leppävaaraan Selloon maksaa alle kaksi euroa. Pidemmillä matkoilla junaliput ovat taas ehkä jopa hieman edullisempia kuin Suomessa, mutta ero ei ole valtava. Toisaalta tiedän, että Suomessakaan julkiset yhteydet eivät ole huippuluokkaa pienemmissä kunnissa, mutta sekin varmasti ärsyttäisi minua, jos siellä asuisin.

Koulussa melkein mikään ei ole ollut erityisen ärsyttävää, kun ottaa huomioon, että kyseessä on koulu kaikkine normaaleineen ärsyttävyyksineen. Yksi ainoa asia on ottanut päähän: nimittäin ilmaisen kouluruuan puuttuminen. Joudun ostamaan lounaani joka päivä joko koulun kahvilasta tai keskustasta tai vaihtoehtoisesti tekemään eväät kotona. Jokainen vaihtoehto vaatii joko rahaa tai vaivaa, eikä ruokaa silti tahdo olla riittävästi. Suomessa voi vain mennä ruokalaan, ohittaa jonon, täyttää lautasen nälän mukaan, ja lopuksi noukkia viinirypäleet salaatista jälkiruuaksi.
    Ruoka-ajat ovat myös erilaiset siitä, mihin olen tottunut. Olen tottunut syömään viisi kertaa päivässä, niin kuin koulussa on opetettu: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Täällä syödään kolme kertaa päivässä, jättäen välipala ja iltapala väliin. Lounas ei ole edes usein oikea lämmin ruoka, vaan vain voileipäpari. Itse tosin syön aina koulun jälkeen hyvin välipalaa ennen päivällistä, sillä päivällinen on usein vasta iltakahdeksalta. En aina ymmärrä, miten host-veljeni edes pysyy hengissä sillä ruokamäärällä, minkä hän syö. Host-perheeni tekee hyvää ruokaa, ja siitä minulla on vain hyvää sanottavaa, vaikka joskus minulla onkin nälkä ennen nukkumaanmenoa.
    Ruuanlaitosta päästään kätevästi siivoamiseen. Meille kerrottiin vuosi sitten EF:n infotilaisuudessa, että englantilaiset eivät välitä paljoa siisteydestä. Esimerkkinä kerrottiin, että jotkut antavat kissojen makoilla ruuanlaittopöydillä. En voinut oikein uskoa tätä, sillä olin aina luullut itseäni sotkuiseksi ihmiseksi, ja edes minä en antaisi kissan tunkea nenäänsä taikinakulhoon. Vuoden aikana minulle on selvinnyt, että itse asiassa minähän pidän paikat tip-top-kunnossa!
    Kerronpa esimerkin. Joskus meillä tiskataan astiat käsin, jos kaikki astiat eivät mahdu tiskikoneeseen. Tämä on ihan okei. Täällä astioita ei koskaan huuhdella, vaan ne kuivataan astiankuivausrättiin suoraan pesuvedestä. Noh, tämäkin on vielä ihan okei. Likaista on se, että host-veljeni pyyhkii aina likaiset kätensä, tai jopa suunpielensä, tähän kyseiseen astiankuivausrättiin. Kerran kysäisin häneltä, miksi hän pyyhkii kätensä siihen, eikä pese niitä ensiksi vesihanan alla, hän vastasi: ”Tää liina on tarkotettu tähän.” Ja minulle on kerrottu, että minun isäntäperheeni on vielä poikkeuksellisen tarkka siisteydestä – siis englantilaisittain.

Etenkin talven aikana, mutta myös syksyllä ja nyt keväällä, kylmyys on ollut kiusanani. Minulle on kerrottu, miten lämmityskustannukset ovat nousseet paljon, ja siksi lämmityksen kanssa pitää olla tarkka. Niinpä talvikuukausina, jolloin lämpötila ulkona oli nollan tuntumassa, lämmitys oli pääsääntöisesti päällä aamulla viidestä kahdeksaan ja illalla viidestä kymmeneen. Erittäin ikävää tästä teki se, että minä tulin kotiin aina iltapäivällä neljältä, eli jouduin odottamaan tunnin kylmässä talossa sen lämpiämistä.
    Tällä hetkellä lämmitys on oletuksena pois päältä, ja se laitetaan päälle vain, jos sille on tarvetta. Ennen loman alkua, jolloin jouduin heräämään aikaisin, kylpyhuoneeni oli aina erittäin kylmä. Voitteko kuvitella mitään ikävämpää? Muilla host-perheeni jäsenillä ei ole tätä ongelmaa ainakaan samassa mittakaavassa, koska heidän kylpyhuoneensa ovat heidän huoneidensa yhteydessä. Niiden lämmöneristys on parempi kuin minun kylpyhuoneeni, koska minun kylpyhuoneessani on yksi melko iso ikkuna, joka vetää pahasti. Nyt lomalla ongelma on poissa, kunhan aurinko paistaa. Se kerkeää lämmittämään kylpyhuoneeni sillä välin, kun minä vielä nukun. Tosin auringon paistaessa ylin, kolmas kerros, jossa minun huoneeni on, on epämiellyttävän kuuma, sillä yläaulan ikkunassa ei ole verhoja tai sädekaihtimia.
    Yleiseen kylmyyteen auttaa kokolattiamatot. Ne ovat kaikkialla muualla, paitsi eteisessä, keittiössä ja kodinhoitohuoneessa. Vaikka kokolattiamatto kylpyhuoneessa saattaa kuulostaa hassulta, tässä tilanteessa se on hyvä ratkaisu. Yleisesti ottaen en ole varma, onko host-perheeni lämmitysratkaisu kovin järkevä. Kun taloa lämmitetään, lämpötila on korkea, niin korkea, että t-paidassakin on kuuma. Luulen, että olisi halvempaa pitää talo koko aika lämpimänä kuin lämmittää se kuumaksi vähän väliä. Tosin mitäpä minä tätä mietin, ei ole minun taloni.

Välillä minulla meinää hajota pää vesihanoihin. Miten vuonna 2004 valmistuneessa talossa voi olla vesihanat, joissa joutuu säätämään kylmän ja kuuman veden erikseen? Miten 2000-luvulla valmistuneen koulun vessoissa voi olla vesihanat, joissa kylmä ja kuuma vesi tulevat kokonaan eri hanoista? Ensin mainituista vesihanoista ei saa koskaan tulemaan vettä oikealla lämpötilalla tai oikealla paineella, ja lisäksi kahden eri säätöruuvin käyttäminen on vaivalloista. Minua myös ihmetyttää, miksi minun kylpyhuoneessani on ns. oikea vesihana, ja alakerran vessassa ja keittiössä ärsyttävät vesihanat. Ehkä minun vessani vesihanan on asentanut joku vallankumouksellinen putkimies.
    Vesihanan vieressä on yleensä saippua. Miksi minun kylpyhuoneessani on palasaippua? Samoin koulussamme käytetään palasaippuaa. Jos se on märkä, sitä ei saa koskaa kiinni, eikä se muutenkaan ole kätevä.  Samoin kylpyhuoneessa häiritsee suihku. Ensinnäkään vesi ei tule suihkusta tasaisesti, vaan osa pienistä ”ruiskuista” sojottaa aivan vikasuuntaan. Toiseksekseen suihkun letku menee muovisen lenkin läpi, joka on kiinni suihkun seinässä kiinni olevassa putkessa. Tämä tekee suihkukahvan pitämisen kädessä vaikeaksi, suorastaan tuskaiseksi.
    Kaiken kruunaa erillisten pyyhkeille tarkoitettujen koukkujen puuttuminen. Kylpyhuoneessani on vain yksi pyyheteline, johon mahtuu ainoastaan yksi pyyhe. Näin ollen tilaa ei ole erilliselle käsipyyhkelle, mikä tarkoittaa, että kaikki vessassa käyvät kuivaavat kätensä pyyhkeeseeni.

Aivan ensimmäisestä yöstä saakka olen joutunut kiemurtelemaan sängyssäni, koska sänkyni on liian lyhyt. Jos makaan selälläni, sängyn pääty ei koske varpaitani, mutta jos käännyn mahalleni, en voi olla suorassa. Alussa koitin saada kiemurreltua jalkani päädyn puupylväiden väliin, mutta muutaman yön jälkeen opin, että se on mahdoton tehtävä. Siispä jos nukun mahalteni, siirrän ensiksi tyynyni niin päätyyn kuin mahdollista, ja sitten makaan ikään kuin vinoittain sängyllä. Muuten, miksi sängyssä on edes kaide päädyssä? Etten tippuisi sängyltä?
    Alusta asti talomme lukot ovat tuntuneet epäkäytännöllisiltä. Ensinnäkin, ovien lukot eivät ole mitään monimutkaisia lukkoja, vaan minäkin varmaan osaisin tiirikoida ne auki. Mutta ärsyttävintä on, että niiden avaamiseen sisäpuolelta tarvitsee avaimen. Talossa on pääovi, kodinhoitohuoneen ulko-ovi ja takaovi, joista pääoveen käy eri avain kuin muihin. Ongelmia syntyy esimerkiksi jonkun soittaessa ovikelloa, jolloin hänelle pitäisi avata ovi. Usein, muttei aina, avain on jossain ihan oven lähellä. Jos avainta ei ole oven lähellä, joudun etsimään oman avaimeni, joka saattaa olla kolululaukussa, repussa, pöydänkulmalla – missä vain. Jos jotain hyvää tästä pitäisi löytää, niin ainakaan en unohda avainta lähtiessäni ulos. Muuten, ei tarvitse olla huolissaan talomme turvallisuudesta: meillä on hälytysjärjestelmä.

Internet-yhteys on hidas ja epäluotettava täällä peräkylässä. Se on niin hidas, että sillä ei voi usein katsoa edes Youtube-videoita ilman, että odottaa niiden latautumista hetken. Meidän Internet-yhteydessä on myös 10 Gt:n latauskatto. Koska videot kuluttavat paljon kaistaa, niitä ei voi katsoa. Internetin hitaus ja latauskatto ovat estäneet minua katsomasta niin jääkiekon MM-kisoja kuin Suomen jalkapallojoukkueen EM-karsintoja. Kuitenkaan öiseen aikaa, kahdentoista ja aamukahdeksan välillä, netin käyttämistä ei lasketa latauskattoon. Siksi unirytmini on mennyt lomalla erittäin huonoksi. Keskimäärin Internet-yhteys katkeaa kerran päivässä, jolloin ADSL-modeemi täytyy käynnistää uudelleen. Sekin ärsyttää.
    Vaikka hitaan Internet-yhteyden vielä kestäisikin, yhdistelmä hitaan tietokoneen kanssa tekee tilanteesta kestämättömän. Otin mukaani ainoastaan miniläppärini, joka menee pieneen tilaan. Ikävä kyllä pieni tila tarkoittaa pientä näyttöä ja heikkoja tehoja, ja vaikka minulla on miniläppärille tarkoitettu käyttöjärjestelmä, tietokoneen käyttö on välillä erittäin tuskaista. Allekirjoitan täysin Applen iPad 2 -mainoksen sloganin ”when technology gets out of the way, everything becomes more delightful”, vaikka en Applesta pidäkään. Nyt minulla käy päinvastoin – teknologia on tielläni.

Olen vähitellet kyllästynyt säähän. Varsinkin talvella oli ihan kivaa, kun ei ollut niin kylmä. Kesän alkaessa minusta ei ole kuitenkaan kivaa, ettei ole kuuma. Muutenkin englantilainen sää on masentava – koko ajan tasaisen harmaata. Selvät vuodenaikojen vaihtelut tuovat vaihtelua vuoteen ja mahdollistavat erilaisten asioiden tekemisen, kuten luistelun talvella.
    Puhun englantia tällä hetkellä ihan sujuvasti. Minua kuitenkin ärsyttää, että jos käytän koskaan sarkasmia tai itseironiaa huumorin keinoina, kaikki ovat aina ensimmäiseksi ihmettelemässä, tajuanko minä edes, mitä sanon. Koska ihmiset eivät ymmärrä helposti sarkasmia, he olettavat saman tien, että oikeasti minä vain teen virheitä puhuessani.

Osaksi näiden pienien asioiden takia odotan innolla paluuta Suomeen, kotiin. Vielä on neljä yötä jäljellä.