Vapaa-ajan viettoa kirkossa ja rannalla

Edellisessä kirjoituksessa kerroin pelkästään kokeista, mutta – onneksi – minulla on ollut muutakin tekemistä kuin koulunkäynti ja kokeisiinluku. Jalkapalloharjoituksenihan loppuivat jo aikoja sitten, eli siltä osalta minulla on ollut vapaata. Salikorttianikaan en uusinut, koska halusin saada sekä lisää aikaa harjoitella kokeita varten että lisää vapaa-aikaa.

Muistutan taas, että kuvat suurenevat niitä napsautettaessa.

Minä (keskellä), Adam (oikealla), ja hänen host-isänsä Ian (vasemmalla). Kuva otettu Skegnessissä.

Muutama viikko sitten oli slovakialaisen vaihto-oppilaan, Adamin, 18-vuotisjuhlat. Ne olivat vain ”perheen” kesken pidetyt pienet juhlat, eivätkä mitkään meganuorisobileet. Paikalla oli muutama hänen kaverinsa ja hänen host-vanhempiensa sukulaisia.
    Juhlat olivat aika tavalliset. Ohjelmassa oli siis syömistä ja juttelua toisten kanssa. Tämä ei ollut minusta mitenkään huono asia, sillä minusta on aina mukava tavata uusia ihmisiä. Täällä ollessa opin myös jokaisella kerralla lisää englantia, sillä jokainen englantilainen puhuu hieman eri tavalla ja käyttää eri sanoja.

Reilu viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa täällä ollessani kirkossa. Adamin host-isä, Ian, on Retfordin pormestari, ja hän oli messussa erityisvieraana puhumassa. Siispä hän kutsui minut paikalle muutaman muun Adamin kaverin seassa. Paikalla oli tietysti joitakin minulle tuntemattomia ihmisiä, ihan tavallisia kirkossa kävijöitä.
    Raamatun ensimmäisen lukukappaleen Vanhasta testamentistä luki eräs poika koulustamme, joka on erinomainen laulaja ja tanssija ja jonka suuri osa retfordilaisista tuntee. Toisen lukukappaleen Uudesta testamentista lukikin sitten Ian. Saarnan piti tietysti pappi. Saarna kertoi siitä, miten varsinkin vaikeina aikoina, kuten nyt talouden lamassa, ihmisten on tärkeää olla toistensa tukena ja auttaa heikompia, vaikka valtio ei siihen pystyisikään.
    Saarnan jälkeen Ian piti oman puheensa. Hän kertoi valinnastaan vuosi sitten ja siitä, kuinka hänestä tuli 23-vuotiaana Iso-Britannian nuorin pormestari koskaan. Hänen tavoitteitaan olivat mm. nuorten äänen kuuluminen päätösten teossa ja vähemmistöjenn tukeminen ja heidän ongelmiensa esille nostaminen. Hän myös kertoi, miten hän on oppinut kunnioittamaan toisia ihmisiä työssään eriävistä mielipiteistä huolimatta. Eli toisin sanoen: asiat riitelevät, eivät ihmiset. Hän myös puhui tukijoukkojen tärkeydestä; heistä, joihin voi turvautua, kun itsellä on rankkaa.
    Loppupuolella kerättiin kolehti. Ikäväkseni lompakossani ei ollut kuin 20 ja 50 punnan setelit, joten en lopulta laittanut yhtään rahaa kolehtiin. Paha Elias!
    Nyt olen kokenut anglikaanisen messunkin, tosin ilman ehtoollista. Loppupäivän hengailin Adamin ja muutaman muun kaverin kanssa kaupungilla, mikä ei sen ihmeempää ollut.

Viime sunnuntaina kävin merenrannalla – yllätys yllätys – Adamin ja hänen host-perheensä kanssa. Adamin host-perhe kattaa ”host-vanhemmat”. ”Host-vanhemmat” on tosin vähän harhaanjohtava termi, koska vaikka he ovat nainen ja mies, he eivät seurustele keskenään vaan ovat vain hyviä kavereita ja asuvat saman katon alla. Osasyy, tai no, isoin syy, on, että Ian, siis Retfordin pormestari, on homo.
    Joka tapauksessa, Adam pyysi minua muutamaa päivää ennen sunnuntaita mukaansa reissulle. Minulla ei ollut mitään muuta suunniteltuna, ja viihdyn hänen ja hänen host-perheensä seurassa, joten totta kai olin heti mukana. Lähdimme itään merenrannalle Skegnessiin aamupäivällä. Sää oli lämmin mutta pilvinen ja tietysti tuulinen. Ajomatka kesti noin 1,5 tuntia.
    Skegness on varsinainen turisti- ja ajanviettokaupunki. Siellä on koko ajan (ehkä talvea lukuunottamatta) iso tivoli/huvipuisto. Rahaa saa tuhlattua niin huvipuistolaitteisiin kuin pehmolelupalkintoisiin taitohuijauspeleihin. Aivan eri luokkaan tosin kuuluvat monen monet kasinot. Tai ne eivät varsinaisesti ole kasinoita, sillä niissä ei voi pelata esim. korttipelejä, mutta pelikoneita ne ovat täynnä. Lisäksi niissä voi pelata biljardia ja ilmakiekkoa, maksua vastaan totta kai. Katujen varret ovat täynnä pelejä, joissa pitää ohjata ”nosturi” pehmolelun päälle, jonka laite ottaa pihteihinsä ja kantaa sinulle. Voittaminen on äärimmäisen vaikeaa, sillä pehmolelut ovat painavia, niistä on vaikea saada otetta ja nosturin pihdit eivät ole voimakkaat.
    Muuten katukuvaan kuuluvat munkkirinkiläkojut, jäätelökioskit ja fish 'n' chips -ravintolat. Kaikki paikat olivat täynnä. Vaikutti siltä, että Skegness on erittäin suosittu pakopaikka arjesta englantilaisten keskuudessa. Aurinkoisena päivänä iso, siis oikeasti valtava, hiekkaranta olisi myös täynnä. Sitten siihen, mitä me Skegnessissä teimme.

Maisemaa rannalta kaupunkiin päin.

    Jätimme auton isohkolle julkiselle parkkialueelle kävelymatkan päähän keskustasta ja lähdimme kävelemään sinne lähes tyhjää hiekkarantaa pitkin. Viime päivinä oli ollut erittäin tuulista, joten hiekkarannalla oli paljon kuolleita meritähtiä ja rapuja. Niitä oli jännä tutkiskella. Kauempana merellä maiseman täyttivät tuulivoimalat, jotka on rakennettu mereen. Näin ne eivät ”pilaa” maisemaa maalla, eikä niistä lähtevä äänikään häiritse ihmisiä. Päivän kysymyksen esitti Adam, ja se kuului näin: ”Miten tuulivoimalat voidaan rakentaa mereen? Miten ne pysyvät pystyssä?” Jätän vastauksen selvittämisen jokaiselle lukijalle itselleen.

Kaksi epäonnista meritähteä.

Tuulivoimaloita merellä. Niitä oli vielä enemmän, mutta ne eivät mahtuneet kuvaan.

    Muuten ohjelmamme koostui edellä kuvatuista Skegnessin ajanviettomahdollisuuksista. Tivolissa emme käyneet, mutta söimme fish 'n' chips -ravintolassa, kävimme ”kasinolla”, koitimme voittaa pehmoleluja ja lopuksi kävimme jäätelökioskilla.
    Minusta oli kiva pitää hauskaa näin kokeiden loppumisen kunniaksi (tosin ranskan koe on vielä edessä). Skegness myös vaikutti paikalta, joka on oleellinen osa Englantia ja siksi siellä käyminen opetti minulle varmasti jotain Englannistakin. Opin tuntemaan Adamin host-vanhempia paremmin, sillä nyt minulla oli aikaa viettää heidän kanssaan koko päivä.

Toissa päivänä kävin katsomassa elokuvan ”Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides” (Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä) 3D:nä. Se oli itse asiassa ensimmäinen 3D-elokuva, jonka olen koskaan nähnyt. Eilen oli Ianin, pormestarin, illallinen, jossa pitäisi olla vieraina joitain tärkeitä henkilöitä. Molemmista tapahtumista tulossa raporttia myöhemmin.