Kiipeilyä korkeuksiin

Vapaapäivänä koulusta, aurinkoisena päivänä, on hyvää aikaa kirjoittaa blogiin. Mielessä alkaa olla yhä enemmän koulun loppuminen, kesä ja paluu Suomeen. Paluuseeni on jäljellä enää 11 viikkoa eli loppusuoralla ollaan, tai ainakin viimeisessä kaarteessa. Mutta kuten juoksukilpailussakin, lopussa tapahtuu usein mielenkiintoisimmat asiat. En mietikään lähtöpäivää vielä, vaan yritän ottaa kaiken mahdollisen irti loppuajastani – ihan kuin juoksijatkin keskittyvät juoksuunsa eivätkä mieti maalia kesken kilpailun. Ohjelmaa minulla riittää. Menen Lontooseen kolmen viikon sisällä kolme kertaa, perheeni tulee käymään ja voin nähdä kavereitani useammin lomien alkaessa.
    Ensimmäinen Lontoon matkani on jo huomenna (8. 4.), ja se kestää perjantaista sunnuntaihin. Yövyn suomalaisella kaverillani, joka on tosin asunut koko elämänsä Englannissa. Tutustuin häneen rippileirilläni kaksi ja puoli vuotta sitten, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt, joten odotan tapaamistamme innolla. Alun perin idea lähti siitä, että 18-vuotiaana haluan totta kai äänestää Suomen eduskuntavaaleissa. Se onnistuu ulkomailla pääsääntöisesti Suomen suurlähetystöissä. Englannissa on monia mahdollisia äänestyspaikkoja, joista minua lähin on Lontoo. Muistin, että kaverini asuu Lontoossa, joten otin yhteyttä häneen, ja kysyin, voisinko yöpyä siellä. Onneksi se sopi hyvin.
    Reilun viikon päästä lauantaina, kahden viikon pituisen pääsiäisloman ensimmäisenä päivänä, menen isäntäperheeni kanssa Lontooseen teatteriin. Menemme ensiksi London Eyeen (”Lontoon silmä”). Se on maailmaan kolmanneksi suurin maailmanpyörä, ja sen huipulta näkee koko Lontoon kaupungin. Sen jälkeen suuntaamme teatteriin katsomaan musikaalin ”Blood Brothers”, jota on esitetty jo vuodesta 1983 asti. Viikko tämän jälkeen perheeni tulee käymään Englannissa, ja olemme kaksi yötä Retfordissa ja kolme Englannissa.

Muutama viikko sitten tänne, Retfordiin, tuli käymään tivoli. Se oli täällä torstaista sunnuntaihin, ja minä kävin siellä Adamin kanssa viimeisenä mahdollisena päivänä, sunnuntaina. Päivä oli pilvinen, mutta melko lämmin. Tivoli oli täynnä ihmisiä, ja kaikilla näytti olevan hymy naamalla. Siellä oli erilaisia pelejä, kilpailuja ja huvipuistolaitteita; mitä nyt tivoleissa yleensä on.
    Rahaa meni jonkun verran niin peleihin kuin huvipuistolaitteisiinkin. Menimme ensiksi laiitteeseen, joka alussa pyörii väin ympyrää. Se on kuitenkin vivun päässä, joka nostaa pyörivän osan ylös päin. Pyörivä osa liikkuu vielä sen keskeltäkin. Eli aluksi pyörimme vain vähän maanpinnan yläpuolella, sitten vinoittain ilmassa, ja lopulta vielä pyörimme ”väärinpäin”, pää alaspäin.
    Menimme suoraan tästä laitteesta toiseen. Tämän laitteen ideana on vain pyöriä. Eli penkki, jossa istutaan, pyörii oman akselinsa ympäri, ja penkki kiertää myös ympyrää. Alussa pyörimme suht hitaasti, ja laite tuntui tylsältä. Loppua kohden pyörimisvauhti kuitenkin nopeutui paljon, ja loppuhetkillä odotin vain sen loppua. Minulla oli ollut maha vähän kipeä jo ennen tivoliin menoa, ja se tietysti paheni hiukan ensimmäisessä laitteessa, johon menimme. Tämän hervottoman pyörimisen jälkeen se paheni vielä lisää, mutta ei onneksi oksentamispisteeseen asti. Pahoinvoinnista huolimatta tykkäsin tivolista paljon!

Ensimmäinen laite, jossa kävimme.

Reilu viikko sitten kävin kiipeilemässä Sheffieldissä host-veljeni, host-siskoni, host-siskoni kaverin ja host-siskoni poikaystävän kanssa. En ollut kiipeillyt koskaan ennen, mutta se vaikutti erittäin hauskalta. Host-siskoni on kiipeillyt puolisen vuotta, ja hänen poikaystävänsä kaksi vuotta. He auttoivat minua, host-veljeäni ja host-siskoni kaveria, mikä teki aloittamisesta helppoa.
    Aloitimme boulderoinnista. Se on seinäkiipeilyä ilman valjaita, ja seinä on vain ~kaksi metriä korkea. Siinä joutuu käyttämään paljon enemmän yläkroppaa kuin seinäkiipeilyssä, sillä koska seinä on usein kallellaan ulospäin, jaloilla ei saa ponnistettua vauhtia. Hetken boulderoituamme oli aika siirtyä varsinaiseen seinäkiipeilyyn.
    Aloitin tietysti helpoimmasta reitistä. Helppous tarkoittaa, että otteita on tiheässä, ne ovat isoja ja niistä saa helposti kiinni. Pikkuhiljaa kokeilin yhä vaikeampia reittejä, ja lopulta minulle tuli seinä vastaan (hehheh) tasolla 6a. Osaksi voin syyttää väsymystä, etten päässyt vaikeampia reittejä läpi, mutta totta kai tekniikkanikaan ei ole vielä kovin hyvällä tasolla.
    Host-veljeni ei kiivennyt kertaakaan seinän yläosaan asti, koska hän pelkää korkeita paikkoja, ja suurimman osan ajasta hän teki boulderointia. Hän sanoi jälkeenpäin, että seuraavalla kerralla hän menee ylös asti. Vaikka itsekin ehkä jossain määrin pelkään korkeita paikkoja, niin kiipeillessä ei kiinnitä huomiota korkeuteen. Katsot koko ajan pelkästään seinään etkä alaspäin, ja vaikka otteesi lipeäisi hiukan, varmistusköysi pitää huolen siitä, että et putoa käytännössä senttiäkään.
    Nautin kiipeilystä todella paljon. Ensinnäkin, se on hyvä tapa pitää kunnostaan huolta. Tulet käyttäneeksi niin yläkropan kuin alakropankin lihaksia. Toisekseen, se on haastavaa. Jokainen kerta, kun pääsee uuvuttavan taistelun päätteksi koskettamaan seinän yläreunaa, on ainutlaatuinen. Olet ”voittanut” reitin, ja seuraava haaste on vaikeampi. Hyvän porukan kanssa seinäkiipeily on myös hauska tapa viettää aikaa. Menemme varmasti uudestaan!

Vähän tärähtänyt kuva kiipeilyseinästä.

Minulle kävi pieni tapaturma viime viikonloppuna. Menimme sunnuntaina host-serkkuni synttäri-illalliselle. Parkkeerasimme automme kadunvarteen aivan host-serkkujemme asunnon viereen. Nousin autosta ja näin kaksi pientä terrieriä kauempana riehumassa keskenään omistajansa ympärillä. Sanoin jopa ääneen host-veljelleni, että ne ovat aivan sekaisin. Koirat varmaan kuulivat tämän, sillä kun kävelimme niiden ohi, toinen terriereistä iski pohkeeseeni kiinni, ja pienen hetken mietin, että eikö se aio päästää irti. Onneksi edes farkkuni eivät menneet rikki, ja selviydyin pelkällä pienellä ruhjeella.

Tarina ”grandma-mopedista” jäi nyt tulevaisuuteen, kun oli muutakin juttua, mistä kertoa. Seuraavalla kerralla kerron, yllätys yllätys, Lontoon reissustani. Siitä luulisi riittävän kerrottavaa.