Perhe kylässä

Kirjoittelin pitkät pätkät tätä juttua, ja julkaisinkin tämän kirjoituksen muutamia päiviä sitten. Bloggerissa, blogialustassa, tapahtui kuitenkin joitain virheitä, joiden takia kirjoitus katosi, ja sen tilalle oli ilmestynyt vanha luonnos. Minua ei enää huvittanut kirjoittaa kaikkea uudestaan, ja siksi tekstiä on tällä kertaa vain vähän.

Perheeni vieraili täällä pari viikkoa sitten. Tällä kertaa en puuduta teitä suurella määrällä tekstiä, vaan kerron tapahtumista kuvilla. Alkuun on kuitenkin syytä selventää, miten homma pääpiirteiltään meni. Perheeni, isä, äiti, ja isosisko, saapuivat Lontooseen lauantaina 22. huhtikuuta, josta he tulivat junalla Retfordiin. Perheeni oli täällä kaksi yötä, ja lähdimme täältä Lontooseen maanantaiaamuna 25.4. Perheeni meni takaisin Suomeen torstaina 28.4., kun taas minä menin takaisin Retfordiin. Nyt kuviin. Muistutan vielä, että kuvat suurenevat niitä napsautettaessa.

Best Western West Retford Hotel. Hotelli, jossa vanhempani yöpöyivät. Isosiskoni yöpyi meillä.

Minä ja kouluni. Pitihän se perheelle näyttää. Menimme sinne sunnuntaina heti ensimmäiseksi.

Matka jatkui joelle, joka kulkee Retfordin läpi. Sen ympärillä on iso puistoalue. Se myös jakaa Retfordin kahtia. Läntinen puoli on ”Ordsall” ja ”Retford”, tosin yleisellä tasolla kaikki on Retfordia.

Kirkko. Vanha. Hieno.

Kauppatori, jossa on vilkasta torstaista lauantaihin, mutta kuten näkyy, sunnuntaina on hiljaista. Sen keskellä on sotamuistomerkki.

Nähtävyyksien kiertelyn jälkeen kävimme lounaalla, ja lounaalta menimme kahville Costa Coffeeseen, joka on Iso-Britannian suurin kahvilaketju. Huomatkaa siskoni nyrkkeilyhans... eikun kipsihän se oli. Siitä väänsi vitsiä mm. hotellin työntekijä.

Illan päätteeksi menimme meille illalliselle. Perhettäni kiinosti, millaisessa huoneessa olen asustellut, ja tässä se on koko komeudessaan.

Ruokapöydässä. Väkeä oli niin paljon, että jouduimme tuomaan isomman pöydän ulkoa sisään. Minusta alkaen alavasemmalta: minä, host-isäni, host-äitini, äitini, host-veljeni, host-siskoni poikaystävä, host-siskoni, ja siskoni. Isäni istuisi minun vasemmalla puolella, jos ei olisi ottamassa kuvaa.

Maanantaiaamuna oli aika lähteä Lontooseen. Junaa odotellessa oli hyvää aikaa ”datailla”.

Hyde Park Lontoossa. Menimme sinne hotellillemme päästyämme. Se on valtava. Kauniina kesäpäivänä siellä oli niin juoksijoita, pyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia kuin auringonottajiakin.

Lontoon Tower eli Tower of London. Panoraamakuva. Se oli tiistain ensimmäinen kohteemme.

Näimme siellä kuvausautoja ja toimittajia. He olivat todennäköisesti kuvaamassa kuvamateriaalia kuninkaallisia häitä varten.

Jälleen panoraamakuva. Heille, jotka eivät jostain syystä tunnista kuvan rakennust, kerrottakoon, että se on Westminsterin palatsi (parlamenttitalo), ja kello on Big Ben.

Matkalla Westminsterin palatsilta Buckinghamin palatsille oli tällainen jännä pienistä lasiputkista tehty ympyrä. En tiedä, mikä sen funktio on, mutta jännän kuvan sen avulla sai aikaan.

Buckinghamin palatsi. Sinne oltiin rakentamassa isoja alueita kameroille, jotka eivät tosin kuvassa näy.

Natural History Museum, eli valtava luonnontiedemuseo aivan hotellimme lähettyvillä. Siellä olisi riittänyt katsotaavaa ainakin viikoksi, mutta meillä oli aika ainoastaan muutama tunti keskiviikkona aamupäivästä.

Mm. tällaisia juttuja museossa oli. Suurimmalla osalla eläimistä oli tosin nahka vielä päällä. Museossa oli niin eläimiä, kasveja kuin maaperään liittyviä asioita.

Museosta päästyämme menimme yhdessä lounaalle. Lounaalta minä ja siskoni menimme Oxford Streetille kaupoille, äitini meni hotellille lepäämään ja isäni takaisin Natural History Museumiin.
    Torstaina emme tehneet muuta kuin lähdimme kotiin – perheeni Suomeen ja minä Retfordiin. Kaiken kaikkiaan oli, tietenkin, mahtavaa nähdä perhettä kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Ehkä oli hyvä, että he tulivat käymään vasta näin myöhemmin, sillä nyt minulla on enää vähän aikaa kunnes menen takaisin Suomeen.

Tällä hetkellä kokeet painavat päälle, ja osa niistä on jo ohi. Niistä lisää lähiaikoina. Toivottavasti Blogger ei aiheuta enää uusia yllätyksiä.