Totuuksia stereotypioista

Syksyllä blogini bannerissa luki Elias Englannissa, jossa ajetaan väärään suuntaan, sataa aina ja ruokana on joka päivä ”fish 'n' chips”. Talvella teksti muuttui hiukan muotoon Elias Englannissa, ”pikku-USAssa”, jossa juodaan teetä ja syödään ”fish 'n' chips”. Täällä nyt jo useamman kuukauden olleena luulen osaavani sanoa, onko näissä väitteissä mitään perää, vai ovatko ne samaa luokaa kuin väite Suomessa on jääkarhuja.

Aloitetaan väärään suuntaan ajamisesta. Sinällään mihinkään suuntaan ajaminen ei ole ”oikein”, mutta valtaosassa maailman valtioista on käytössä oikeanpuoleinen liikenne. Tunnetuimpia valtioita, joissa on käytössä vasemmanpuoleinen liikenne, ovat Iso-Britannia, Irlanti, Intia, Etelä-Afrikka, Australia ja Japani. Joten minusta on reilua sanoa, että täällä ajetaan väärään suuntaan – vaikka englantilaisten mielestä me varmaan ajamme myös väärään suuntaan.
   Englannissa sataa aina ei ole pitänyt ainakaan siinä määrin paikkaansa kuin odotin. Minusta täällä on satanut ihan normaalisti. Ei erityisen vähän, mutta ei mitenkään paljon. En tiedä, johtuuko asia Retfordin sijainnista tai jostain muusta, mutta tällainen kokemus minulla on. Välillä on tosin satanut öisin, jolloin siihen ei ole kiinnittänyt huomiota.
    Englannissa ei ole ruokana sentään joka päivä ”fish 'n' chips”, vaikka se onkin suosituin take away -ruoka. Jakaisin itse fish 'n' chipsin kahteen eri laatuun. Toinen on rasvaisempi, epäterveellisempi ja paremman makuinen, jota saa ravintoloista/pikaruokaloista, ja toinen on terveellisempi ja kotitekoinen. Isäntäperheessäni syödään fish 'n' chipsiä aina silloin tällöin, ja joskus jopa ostamme sen oikein take away -ravintolasta. Koulussa meillä on ruokana fish 'n' chips joka perjantai, ja minulla on tapana ostaa se aina. Ikävä kyllä se on terveellisempää laatua.
    Jos suomalaiset juovat paljon kahvia, niin englantilaiset juovat vähintään yhtä paljon teetä. Teetä juodaan niin aamulla, päivällä, iltapäivällä, päivällisen jälkeen kuin illalla telkkaria katsellessakin. Mustaa teetä juodaan täällä ylivoimaisesti eniten, ja se on melkein poikkeuksetta myös ns. maustamatonta. Olen itsekin alkanut juomaan teetä aika usein, mutta en ole aivan varma miksi. Jotenkin se vain tuntuu hyvältä. Kahvia täällä juodaan vain harvoin, eivätkä monet englantilaiset edes tykkää sen mausta. Meillä on kotona jotain purukahvia, joka ei ole todellakaan mikään kummoinen makunautinto. Jos haluaa saada hyvää kahvia, joutuu maksamaan itsensä kipeäksi kahviloissa, kuten Costa Coffeessa tai Starbucksissa.
    ”Pikku-USA” nimityksen luulen keksineeni ihan itse. Alunperin sain idean siitä, kun monet eivät tienneet Suomen tai Slovakian sijaintia. Samoin tuli ilmi monia muitakin pieniä asioita, joista huomasi, että englantilaiset eivät ole kovin tietoisia Englannin ulkopuolisista tapahtumista. Ylipainoisuus on myös täällä ongelma samoin kuin Yhdysvalloissa. Sitten on tietysti vielä yhteinen kieli. Englantilaiset eivät myöskään osaa muita kieliä hyvin. Meidän koulussamme ainoa opetettava kieli on ranska, ja meidän ranskanryhmässämme on minun lisäkseni vain kolme oppilasta. Eli ei kauhean paljon. Kun tätä tilannetta verrataan siihen, että monet suomalaiset opiskelevat jopa kolmea tai neljää vierasta kieltä lukiossa, on ero huikea.

Loppuyhteenvetona totean, että stereotypiat pitävät yllättävän hyvin paikkansa, vaikka poikkeuksia aina löytyy. Laitetaanpa loppuun vielä aiheeseen sopiva kuva.

”Haluaisitko teetä?” ”En.” Anarkia Iso-Britanniassa.