Kokeita ja matkailua

Edellisessä kirjoituksessa sivusin hiukan jo tänä vuonna tapahtuneita asioita, sillä katsomani jalkapallo-ottelu oli tämän vuoden puolella. Muuten alkuvuoteeni on kuulunut kokeet ja yksi reissu Nottinghamiin, jossa päädyin lopulta katsomaan jalkapallo-ottelua yhden saksalaisen vaihto-oppilaan kanssa.

Aloitetaan kuitenkin kokeista. Kuten aikaisemmin englantilaista koulua käsitelleessä kirjoituksessani kerroin, Suomen ylioppilaskirjoituksia vastaavaa tasoa kutsutaan täällä ”A-levelsiksi”, joka koostuu kahdesta vuodesta. Ensimmäisenä vuotena tehdään AS- ja toisena A2-taso, ja lopullinen arvosana on AS- ja A2-tasojen arvosanojen keskiarvo. Oppiaineet voivat sisältää yhden, kaksi tai jopa kolme koetta vuoden aikana, ja vuoden loppuarvosana on luonnollisesti näiden kokeiden keskiarvo. Jokainen koe on siis erittäin tärkeä paikallisille oppilaille. Jos jossain aineessa, kuten mediassa, ei ole koetta, kurssityöt arvioidaan ja niistä annetaan arvosana.
    Minulla oli kolme koetta, joista kaksi osuivat vieläpä samalle päivälle. Maanantaiaamuna tein matikan kokeen ja iltapäivällä taloustiedon kokeen. Sain molemmissa kokeissa 25 % lisäaikaa, sillä englanti ei ole äidinkieleni. Kokeet kestivät 1h 15min ja 1,5h. En ollut vaivannut itseäni turhan paljoa kokeisiin lukemisella, mutta kokeet tuntuivat menevän silti ihan hyvin. Minulla on toukokuun ja kesäkuun vaihteessa taloustiedosta vielä toinen koe ja matikasta kaksi koetta.
    Kolmas kokeeni oli ”General Studies”-koe, jonka voidaan sanoa käsitelleen yleistietoa. Kokeessa oli neljä tehtävää ja kaksi eri osaa. Osa A sisälsi yhden tehtävän, joka sisälsi 30 monivalintakysymystä pohjatekstistä. Kysymykset olivat muotoa ”Mitä kirjoittaja X tarkoittaa sanoessaan Big Brotheria asiaksi Y?”. Ongelmat syntyivät siitä, että Y oli monesti joku outo englanninkielinen sana, ja käyttämäni sanakirja ei tiennyt kuin yhden yhdeksästä katsomastani sanasta. Joka tapauksessa osio A meni ihan hyvin, sillä osan vastauksista tiesin ja aina pystyi arvaamaan.
    Osio B sisälsi kolme eri pohjatekstiä, ja jokaisen pohjalta piti kirjoittaa oma vastaus aiheeseen liittyvään kysymykseen. Pohjatekstien aiheina oli uskonto. Paljon näkemyksiä herättävästä aiheesta olisi saanut aikaan hyvin tekstiä, mutta siihen liittyvä sanasto ei ollut minulla hyvin hallussa. Samoin mielipiteiden esittäminen selkeästi ja luonnollisella tavalla oli hankalaa ja hidasta, mutta sitähän tänne on tultu harjoittelemaan. Enköhän pääse kokeesta läpi, ja pitää myös muistaa, että koe oli vapaaehtoinen extra-koe, johon ei voinut edes harjoitella.

Tämän vuoden ensimmäinen reissu tuli tehtyä Nottinghamiin viikko sitten lauantaina. Tai oikeastaan Mansfieldiin, mutta Mansfieldista tutuksi tuli vain matka juna-asemalta bussiasemalle. Elikäs kaikki lähti siitä, kun yksi norjalainen vaihto-oppilas, Kari (tyttö), johon tutustuin EF-valmistautumisleirillä ja joka asuu Walesissa, oli vierailemassa toisella norjalaisella vaihto-oppilaalla, Danalla, Mansfieldissa. Toisin kuin Wales, Mansfield on järjellisen matkan päässä minusta. Tytöillä oli suunnitelmissa käydä Nottinghamissa, joka sijaitsee lyhyehkön matkan etelään Mansfieldista ja pidemmän matkan etelään täältä Retfordista. Itsekin olisin halunnu halunnut mennä Nottinghamiin, mutta ongelmani oli, että junaliput ovat erittäin kalliit ja matka kestää pitkään. Siispä sovimme, että tapaamme vain Mansfieldissa, jossa kuitenkin pitäisi riittää tekemistä.
    Lauantaiaamu koitti vihdoin, ja poikkeuksellisesti heräsin virkeänä jo puoli yhdeksältä, sillä perjantai-iltana paha migreenikohtaus oli kaatanut minut aikaisin sänkyyn. Hoitelin rauhassa aamutoimet ja heräilin tulevaan päivään. Kari (edelleen tyttö) soitti sitten varmistaakseen, että kaikki on kunnossa. Hän myös ehdotti (toisin sanoen he olivat jo päättäneet keskenään Danan kanssa), että menisimme bussilla Mansfieldista Nottinghamiin, sillä ”busseja kulkee usein, bussilippu ei ole kovin kallis, matka on lyhyt eikä Mansfieldissa ole mitään nähtävää”. Vastasin, että miksei, jos se kerta käy helposti. Varmistin junani lähtöajan huomatakseni, että tässähän alkaa kiirettä pitämään, ja pistin touhuksi.
    Olin juna-asemalla juuri sopivasti kaksi minuuttia ennen junan tuloa. Junamatka sujui hyvin, eikä vaihdon kanssa ollut ongelmia. Perillä kaverini olivat minua vastassa, ja suuntasimme siitä suoraan bussiasemalle. Kahden muun vaihto-oppilaan, joista en tietänyt mitään, olisi pitänyt olla bussiasemalla odottamassa meitä, mutta ilmeisesti he lähtivät Nottinghamiin aikaisemmalla bussilla muiden kavereidensa kanssa. Jouduimme odottamaan bussia kymmenisen minuuttia, mikä oli hyvää aikaa jutella siitä, mitä vuoteemme on kuulunut. Bussimatka kesti puoli tuntia, jonka aikana jatkoimme keskustelua host-perheistämme, kouluistamme ja yleisesti kaikesta. Jossain vaiheessa Dana kysyi minulta, haluaisinko nähdä Nottinghamissa yhtä saksalaista vaihto-oppilasta, Paulia, joka oli myös EF-valmistautumisleirillä. Aluksi en osannut yhdistää nimeä naamaan, mutta kun muistin kenestä puhuttiin, totta kai halusin nähdä häntä.
    Perille päästyämme menimme ensiksi syömään. Päädyimme McDonaldsiin hyvän tarjouskupongin saattelemana. Syödessämme Dana kysyi minulta, haluaisinko mennä katsomaan jalkapallo-ottelua Paulin kanssa. Luulin hänen tarkoittavan jotain pubia tai muuta paikkaa, jossa pelejä näytetään, ja vastasin alustavasti kyllä. Paul ilmestyi paikalle hetken päästä, ja minulle selvisi, että hän oli menossa katsomaan paikan päälle Nottingham Forrestin ottelua kaverinsa kanssa, joka oli jo stadionilla. Varmistin moneen kertaan tytöiltä, onko okei, jos vietän seuraavat pari tuntia katsomassa jalkapalloa heidän kierrellessä kauppoja, ja he vakuuttivat, että se on okei. Ottelun jälkeen meillä piti joka tapauksessa olla vielä pari tuntia aikaa kierrellä yhdessä kaupungilla.
    Kiirehdimme stadionille, sillä pelin alkuun ei ollut pitkää aikaa. Monet muutkin olivat viime tingassa liikkeellä, ja lippujonossa kului kymmenisen minuuttia. Emme nähneet pelin ensimmäisia minuutteja, mutta niiden aikana ei tapahtunut mitään merkittävää. Saimme liput samasta katsomosta Paulin kavereiden kanssa, mutta emme aivan heidän läheltään. Paikalla oli 22 000 katsojaa, mikä on muutama tuhat enemmän kuin Sheffield Unitedin pelissä oli. Peli oli suurimmilta osin täyttä kuraa – kuin olisi miesten vitosdivaria katsonut. Palloa potkittiin puolelta toiselle, eikä kukaan tuntunut saavat sitä haltuun. Vastustaja, Portsmouth FC, meni ensimmäisellä puoliajalla johtoon vastaiskumaalilla. Toisella puoliajalla Notts Forest tasoitti pelin kuvaan sopivasti vastustajan tekemällä omalla maalilla. Muutamaa minuuttia ennen loppua kysyin Paulilta, lähdettäisiinkö ennen pahinta ruuhkaa, mutta hän sanoi tykkäävänsä katsoa pelit aina loppuun saakka. Onneksi ei lähdetty, sillä Notts Forest teki voittomaalin lisäajalla. Kerkesimme takaisiin keskustaan aikataulussa, vaikka matka hidastui suuren ihmismassan seurauksena.
    Tytöt olivat ihmeen tohkeissaan, kun tapasimme heidät. He olivat päättäneet mennä jonkun heidän kaverinsa synttäreille vielä illan päätteeksi, joten lähdimme samantien bussiasemalle. Hyvästelimme Paulin ja kiiruhdimme sisään bussiin. Koska lähdimme aikaisemmalla bussilla, minulla oli mahdollisuudet keretä aikaisempaan junaan. Tiukoille meni, mutta kerkesin juuri asemalle junan saapuessa. Hyvästelin nopeasti norjalaiset ja keskityin kuuntelemaan musiikkia.
    Päivä oli minusta onnistunut, vaikka suunnitelmat muuttuivat tiuhaan tahtiin. Kavereita leiriltä oli ilahduttavaa nähdä, etenkin kun en ollut edes varautunut Paulin näkemiseen. Nottingham isona kaupunkina ei tullut tutuksi muuten kuin jalkapallostadionin osalta, joten siellä täytyy käydä uudestaan vielä myöhemmin.

Kokeiden jälkeen paluu karvaaseen opiskeluun olisi voinut sujua paremminkin. Töitä riittää, kun jotain on jäänyt jo rästiinkin, mutta nyt viikonloppuna otan itseäni niskasta kiinni ja alan hommiin. Aloitin eilen perjantaina työt siivoamalla pitkästä aikaa huoneeni. Jotenkin siisti huone helpottaa työntekoa.
    Seuraava loma on helmikuun lopulla. Silloin on myös EF:n järjestämä neljän päivän leiri Edinburghissa, Skotlannissa. Sinne on tulossa monia tuttuja niin EF-valmistautumisleiriltä kuin muuten tuntemiani vaihto-oppilaita. Leiriä ja lomaa odotellessa.