Vaihto-oppilasvuodelta mieleenjääneitä asioita

Aika tarkalleen viisi kuukautta takana ja viisi edessä. Vaihto-oppilasvuoden alkupuolisko sujui hirmuista kyytiä. Alussa aika kului kaikkeen uuteen totutellessa. Uusi valtio, uusi kulttuuri, uusi kieli, uusi koulujärjestelmä, uudet ihmiset ja uusi tapa elää. Ja kun kaikkiin näihin oli tottunut, aika alkoi kulua rutiinipuuhissa.

Alkupuoliskon kohokohtia ovat ehdottomasti vuoden aloittanut EF-valmistautumisleiri, vierailut eri kaupungeissa ja jalkapallo-ottelun katsominen. Ne ovat olleet yksittäisiä kivoja tapahtumia. Muita kivoja asioita vuodelta ovat mm. tutustuminen host-perheeseeni ja erityisesti -veljeeni, uusien kavereiden saaminen ja jalkapallon pelaaminen.
    EF-leiristä voisin vielä lyhyesti sanoa muutaman sanasen. Leirin parasta antia oli englannin kielen puhumiseen totuttelu, Englantiin totuttelu ja uusien kavereiden saaminen. Uusissa kavereissa erityistä oli, että he olivat eri maista. Vaikka nuoret ovat melko samanlaisia nykyään kaikkialla Euroopassa, pieniä eroja on paljon. Vanhempien lompakko ei tosin leiristä kauheasti tykkää – kavereiden näkeminen tulevaisuudessa ei ole yhtä halpa kuin Espoon sisäinen bussilippu.
    Olen käynyt monissa eri kaupungeissa/kylissä. Valmistautumisleirin aikana kävimme Lontoossa ja Bournemouthissa. Isäntäperheessä ollessani sellaiset paikat ovat tulleet tutuiksi kuin Newark, Doncaster, Sheffield ja York. Vielä haluaisin päästä käymään ainakin Manchesterissä ja Leedsissä. Molemmat ovat melko isoja. Manchesterissä jos pääsisi vaikka jalkapalloa katsomaan... Vaikka uusiin paikkoihin on kiva tutustua, monesti vähintään yhtä tärkeässä roolissa on seura, jossa matkan tekee. Sen suhteen minulla ei ole ainakaan tähän mennessä ollut mitään ongelmia.
    Jalkapalloa pääsin katsomaan viikko sitten. Vastakkain olivat Sheffield United ja Aston Villa. Ottelu oli FA-cupia. Sheffield United pelaa Mestaruussarjassa (toiseksi korkein sarjataso) ja Aston Villa Valioliigassa (korkein sarjataso). Host-isäni on Sheffield Unitedin kannattaja. Hänen ja minun lisäkseni mukana olivat hänen kaksi lastansa, 22-vuotias poika ja 15-vuotias tyttö.
    Ennen peliä ostin Sheffield Unitedin fanikaupasta pipon ja kaulahuivin. Osaksi siksi, että minulla oli kylmä, osaksi siksi, koska kaikki fanitavarat olivat puoleen hintaan ja osaksi siksi, että jotain jalkapallokrääsää pitää tuoda Suomeen. Normaalisti Sheffield Unitedin pelejä on katsomassa yli 20 000 ihmistä, mutta tällä kertaa ”meitä” oli vain 18 000. Joka tapauksessa laulu raikasi! Aston Villa voitti epäonneksemme 3-1, mutta peliä oli viihdyttävä seurata, ja meininki oli eri kuin Suomen Veikkausliigan otteluissa. Enköhän vielä jonkun muunkin ottelun pääse kevään aikana katsomaan.
    Olen tutustunut isäntäperheeseeni koko ajan paremmin. Koska englannin puhuminen ei ole minulle enää pääsääntöisesti ongelma, olen keskustellut heidän kanssaan entistä enemmän. Host-veljeni kanssa meillä on ollut erittäin hyviä keskusteluja FIFAa tai Call of Dutya (molemmat ovat konsolipelejä) pelaillessa. Samoin koulukavereiden kanssa on tullut puhuttua paljon enemmän, ja oikeastaan he ovat aika hyviä tyyppejä. Oppitunneilla saatan nykyään viitatakin, kun ei ole pelkoa, että jäätyisin täysin enkä saisi sanaa suustani.
    Jalkapalloharjoitukset ovat tuoneet koulun ja kodin ulkopuolista sisältöä elämääni. Olen saanut sieltä uusia kavereita, ja totta kai pelaaminenkin on kivaa. Harjoitukset ovat menneet hyvin koko syksyn ajan, mutta pääsin pelaamaan ensimmäistä kertaa kunnon ottelussa vasta tänään sunnuntaina. Aloitin vaihtopenkillä ja pääsin kentälle toiselle puoliajalle. Hävisimme 6-5, vaikka olimme jo 5-0 häviöllä. Minun osaltani peli sujui alkuhapuilun jälkeen hyvin, joten toivottavasti pääsen pelaamaan jatkossakin.

Kaikki muu on yleisesti ottaen sujunut hyvin. Minulla ei varsinaisesti ole ollut mitään ongelmia, joten olen ollut siinä mielessä onnekas. Tästä on hyvä jatkaa vaihto-oppilasvuoden toiselle puoliskolle, joka tullee olemaan vielä paljon kivempi kuin ensimmäinen.