Lontoo!

Vietin viime viikonlopun Lontoossa, niin kuin edellisessä kirjoituksessani kerroinkin. Matkan alkuperäinen idea lähti siis siitä, että halusin päästä äänestämään Suomen eduskuntavaaleissa, ja minua lähin paikka oli Suomen suurlähetystö Lontoossa. Vapaa-ajan viettäminen kaverin kanssa Lontoota kierrellen ei tietenkään tehnyt matkasta yhtään tylsempää.

Menin perjantaina kouluun vain ensimmäiselle oppitunnilleni, joka on aina ryhmänohjausta ja General Studiesia sekaisin. Ajattelin, että sille osallistuminen antaa minusta paremman vaikutelman kuin koko päivän jättäminen väliin, ja sen seurauksena opettajat hyväksyvät poissaoloni helpommin. Näin taloustiedon opettajaani aamulla, ja kun kerroin hänelle, että menen äänestämään Lontooseen Suomen eduskuntavaaleissa, enkä siksi pääse osallistumaan oppitunnille, hän oli suorastaan iloinen ja kannustava, eikä suinkaan vihainen tai nihkeä.
    Junani lähti 14.55, eli minulla oli muutama tunti aikaa olla kotona. Pakkasin laukkuni ja söin lounaan. Loppuajan ennen lähtöä luin kirjaa ulkona, sillä sää oli mitä mahtavin: 20 °C ja aurinkoista. Kun aika koitti, lähdin kävelemään juna-asemalle. Menin kaupan kautta, josta ostin matkaruuat ja -juomat. Juna oli Retfordin kohdalla ajassaan, mutta puoli tuntia ennen arvioitua saapumisaikaa ilmeni jotain ongelmia raiteilla. Aluksi meille kerrottiin sen viivyttävän matkaa kymmenisen minuuttia, mutta lopulta juna oli myöhässä 45 minuuttia.
    Kaverini, Seb, jonka luona yövyin, tuli hakemaan minua autolla kaverinsa, Simonin, kanssa. Simon oli jo hermostunut hiukan, koska he joutuivat odottamaan minua niin kauan ja autolle oli vaikea löytää parkkipaikka. Ajoimme suoraan rautatieasemalta heidän kaverilleen Tomille. Siellä meitä odotti Tomin lisäksi pari muuta jätkää. Koko porukka oli kiva, ja he kyselivät jonkun verran taustastani ja mitä teen Englannissa. Juttelun lomassa pelasimme koripalloa talon takapihalla. Tilaa ei ollut paljon, mutta juuri tarpeeksi 3 vs 3 -otteluun yhteen koriin pelattuna.
    Yksi kavereista sai päähänsä, että hän haluaisi mennä lyömään golfpalloja driving rangelle vielä illan päätteeksi. Hetken empimisen jälkeen lähdimmekin rangelle neljän hengen porukalla. En ollut ollut lyömässä golfpalloja koskaan ennen, ainakaan muistaakseni, joten en ollut varma tykkäänkö siitä vai en. Ensimmäinen ongelmani oli päättää, kummalta puolelta minun pitäisi lyödä. Pelaan salibandya vasemmalta puolelta, mutta oikeakätiset pelaavat poikkeuksetta golfia oikealta puolelta. Päädyin valitsemaan oikean puolen, joka osoittautui oikeaksi puoleksi (eheh). Tarkistin asian vielä isältäni jälkeen päin.
    Ostimme 300 palloa meille yhteiseksi, ja niiden lyömiseen kului noin tunti. Alussa aikaa kului siihen, kun kaverini näyttivät minulle ja Seballe oikea(hko)n lyöntitekniikan. Liikeradan totuttelemiseen meni aika pitkään, ja ensimmäiset lyöntini olivat enemmän puttauksia, vaikka mailana oli rautaseiska. Lyönti lyönniltä pallo alkoi kaartumaan paremmin ilmassa, ja lopussa suurin osa lyönneistäni näytti jo kunnon lyönneiltä. Vaikka sain golfpallon kaartumaan aika ajoin kauniisti ilmassa, tähtäämisestä ei tullut mitään. Sain ainoastaan pidettyä huolen, ettei pallo lähtenyt selkäni taakse.
    Pitkän päivän päätteeksi pääsimme lopulta Seballe. Seban äiti oli lähtenyt aiemmin päivällä käymään Suomessa, joten paikalla olivat vain Seban isä ja Seban pikkuveli. Minulle oli oma huone, jossa oli oma kylpyhuonekin. Melkein kuin hotellissa olisi ollut. Lämmitimme iltapalaksi lasagnea ja juttelimme koko porukalla kaikenlaista. Päätimme päivän pelaamalle hetken Fifaa PlayStationilla. On hyvä, että olen pystynyt harjoittelemaan sitä tämän vuoden, sillä muuten olisin hävinnyt selvästi.

Lauantaina menimme äänestämään. Tai siis minä äänestin, mutta Seb ei, koska hän ei ole vielä täyttänyt 18 vuotta. Päivä oli samanlainen kuin perjantaikin, eli 20 °C ja pilvetön taivas. Ei siis haitannut yhtään, vaikka emme aluksi löytäneet suurlähetystöä. Onneksi meillä molemmilla oli GPS-navigointisovellukset kännyköissämme, joiden avulla löysimme perille.
    Suurlähetystössä oli paljon ihmisiä, voisi jopa sanoa tungosta, ja jouduin jonottamaan kymmenisen minuuttia äänestämiseen pääsyä. Ehdokas oli selvillä, mutta varmistin numeron vielä listalta. En tiedä miksi, mutta kyllähän äänestäminen jännitti. Ensiksi näytin passini jollekin virkailijalle, joka kirjoitti nimeni ja kotipaikkakuntani johonkin listaan ja joka antoi minulle tämän jälkeen vaalilippuni. Menin äänestyskoppiin ja kirjoitin numeron lappuun niin selvästi kuin osasin. Sen verran voin paljastaa, että numerossa ei ollut ykkösiä eikä seiskoja, eli niiden osalta ei tarvinnut olla erityisen varovainen. Taitoin lapun keskeltä ja menin seuraavalle virkailijalle. En huomannut, että edellinen äänestäjä oli vielä täyttämässä tietojaan, ja virkailija tiuskaisi minulle, että menehän kauemmas. Hetken päästä oli minun vuoroni. Muistin niin osoitteeni kuin henkilötunnukseni, joten niiden osalta ei ilmennyt ongelmia. Loppuun vielä hyvät loppupäivän toivotukset ja äänestyshomma oli pulkassa!
    Suurlähetystöstä jatkoimme Seban kanssa matkaa Lontoon keskustaan. Menimme tapaamaan yhtä suomalaista vaihto-oppilasta, Mattiasta, johon tutustuin valmistautumisleirillä vuoden alussa ja johon olen pitänyt aktiivisesti yhteyttä. Hassua tässä on se, että emme tienneet toistemme olevan Lontoossa samaan aikaan kuin vasta viikko kaksi aikaisemmin. Hän oli Lontoossa isänsä ja veljensä kanssa, ja lauantaina hän jätti heidät oman onnensa nojaan ja tuli tapaamaan meitä.
    Olimme ajoissa liikkeellä, ja tapasimme Mattiaksen kahdentoista maissa. Kävimme syömässä Burger Kingissä ja vaihdoimme totta kai koko ajan kuulumisiamme. Seballe keskusteluun osallistuminen oli vaikeahkoa, sillä erityisesti Mattias käyttää slangisanoja kuten ”stoge”, ”dallata” ja ”bamlata”, eikä hän tietenkään ole mitenekään voinut oppia tällaisia sanoja asuessaan vain Englannissa.
    Matka jatkui Oxford Streetille – toisin sanoen kaupoille. Ostin farkut ja yhden kesäpaidan, vaikka ostettavaa olisi löytynyt paljon enemmänkin. Enköhän osta lisää vaatteita, kun menemme perheeni kanssa reilun viikon päästä Lontooseen. Ostoksilta menimme vielä kahville kuluttamaan aikaa, minkä jälkeen oli aika sanoa hyvästit Mattiakselle. Seuraavan kerran näen häntä joko Suomessa, tai ehkä vielä ennen lähtöämme Englannissa.
    Minä ja Seb lähdimme seikkailemaan metrolla takaisin Highgatelle, missä Seb asuu. Yhdellä metroasemalla tehtiin korjaustöitä, mikä esti vaihtamisen oikealle metrolinjalle sillä asemalle. Ikävä kyllä emme tienneet sitä vasta kuin pääsimme metrosta ulos, joten jouduimme menemään eteen päin muutaman asemanvälin. Keskustelimme kuitenkin niin innokkaasti keskenämme, että ajoimme aseman ohi, joten palasimme taas yhden asemanvälin takaisin. Lopulta pääsimme oikealle metrolinjalle, ja jäimme oikealla asemalla pois.
    Päivälliselle oli tullut myös Seban isoveli. Päivällisen jälkeen katsoimme elokuvan Sherlock Holmes (2010). Se antaa hiukan erilaisen kuvan Holmesista kuin vanhat sarjat. Sitten oli nukkumaanmenon aika.

Sunnuntai, lähtöpäivä. Menimme aamupäivällä Camden Towniin, joka sijaitsee Lontoon keskustasta pohjoiseen ja Highgatelta etelään. Se on tunnettu sen valtavista marketeista, toreista, ja on jopa niin suosittu, että sen metroasemalta ei pääse junaan sisään sunnuntaisin yhden ja viiden välillä, sillä metroaseman kantokyky ei ole riittävä ihmisten lukumäärään nähden.
    En tarvinnut oikeastaan mitään, mutta lopulta ostin yhdet viiden punnan aurinkolasit. 15 punnalla olisi saanut ”aidot” Ray-Banit, mutta sellaisethan minulta jo löytyy. Käytimme kaksi tuntia kiertelyyn. Myynnissä oli jos jonkinlaista t-paitaa ja laukkua, kuten myös aurinkolaseja ja mekkoja. Tytöillä markettien kiertelyssä kuluisi päiviä. Hieman kaueampana päämarketista oli ruokatoreja, joissa myytiin niin hedelmiä kuin oikeita aterioita.

Isoin marketti. Käytävät pöytien välissä ovat todella kapeat, ja ne jatkuvat pitkälle eteenpäin.

    Markettien kiertelyn jälkeen kävimme myös Camdemin muutamissa ”oikeissa” kapoissa, mutta emme löytäneet ostettavaa – tai ainakaan ostamisen arvoista. Lähdimme takaisin puoli yhdeltä, eli reilusti ennen metroaseman sulkemisaikaa. Seballa meillä oli jo lounas odottamassa. Syötyämme siirryimme olohuoneen puolelle katsomaan Arsenal–Blackburn-ottelua. Seban isä ja veljet kannattavat Arsenalia, mutta Seb Tottenhamia. Ottelun päätyttyä pakkasin laukkuni, ja oli lähdön aika. Nappasimme matkalla leipomosta donitsit evääksi ja söimme ne metrossa.
    Olimme juna-asemalla hyvissä ajoin, ja Seb lähti saman tien takaisin kotiinsa, sillä hänellä oli vielä menoa illalle. Itse kävin hakemassa hampurilaisen Burger Kingistä, ja syötyäni menin junaan, ja sittenhän juna jo lähtikin. Junamatkan alkupuolen luin kirjaa, mutta matkan keskivaiheilla vanhempani soittivat minulle. Puhelu katkesi tosin kahdesti, koska juna kulki useista tunneleista. Host-äitini oli odottamassa minua juna-asemalla auton kanssa, joten minun ei tarvinnut kävellä laukkujeni kanssa kotiin.

Matka täytti kaikki odotukseni, kuten tietysti olettaa saattaa – olihan kyseessä matka Lontooseen. Perjantaina tapasin Seban kavereita. Illan kruunasi golfpallojen lyöminen, jota aion käydä tekemässä myös täällä Retfordissa. Lauantaina äänestäminen onnistui, ja tapasin Mattiasta. Kaveria on aina kiva nähdä ”oikeasti”, vaikka netissä olemme keskustelleet melko paljon. Sunnuntaina näkemämme Camden Town, ja sen marketit, olivat vähintäänkin muutaman tunnin vierailun arvoiset.
    Huomenna menen host-perheeni kanssa Lontooseen päiväkäynnille teatteriin. Minulla alkaa myös kahden viikon pääsiäisloma nyt, jonka aikana minun täytyisi keskittyä kokeisiin lukemiseen. Varsinkin ranskan suulliseen kokeeseen minulla on paljon töitä tehtävänä, koska tavoitteenani on hyvä arvosana.
    Viimeiset kolme päivää olen ollut flunssassa kotona. Keskiviikkona minulla oli kuumetta, mutta nyt enää vain kurkku kipeä ja nenä tukossa. Toivottavasti paranisin huomista reissua varten.

Seuraavalla kerralla on luvassa juttua niin teatterimatkasta kuin eräästä toisesta epätavallisesta tapahtumastakin... Niin, ja muistakaa kaikki äänestyskelpoiset käydä äänestämässä!