Häähumua

Perheeni tuli ja meni, mutta siitä lisää myöhemmin. Kirjoitan tällä kertaa nimittäin ajankohtaisesta aiheesta, joka nousi Suomessa ykkösuutiseksi. Kuten otsikosta saattaa arvata, kyse on Prinssi Williamin ja Catherine Middletonin häistä.

Ihana hääpari ja paljon kehuja herättänyt häämekko
(kuten totuttua, kuva klikkaamalla suuremmaksi)

Oli monarkiasta mitä mieltä tahansa, nykytilanteessa prinssi Williamin ja Catherine Middletonin avioliitto on iso asia Iso-Britannian kannalta. Prinssi William on tällä hetkellä kruununperimisjärjestyksessä toisena isänsä prinssi Charlesin jälkeen. Onpa täällä puhuttu siitäkin, että kruunu siirtyisi suoraan kuningatar Elisabet II:lta prinssi Williamille, sillä prinssi Charles on itse jo vanha, eikä myöskään erityisen suosittu. Näin ollen prinssi Williamista ja Catherinesta tullee joskus tulevaisuudessa kunigaspari.
    Häiden lähestyminen näkyi joka paikassa. Lehdissä oli kaiken aikaa juttuja kuningasperheestä, erityisesti prinssi Williamista ja Catherinesta. Kuinka he tapasivat, kuinka ihania ihmisiä he ovat, ja mitä heidän vanhempansa ajattelevat häistä. Televisiosta tuli hääaiheisia ohjelmia, jotka käsittelivät niin aikaisempia kuninkaallisia häitä kuin yleisesti häitä. Eri tv-sarjoistakin, kuten Frendeistä, näytettiin hääaiheisia jaksoja. Kaiken maailman krääsää oli myynnissä, minkä huomasin ollessani perheeni kanssa Lontoossa. Teekuppeja, paitoja, kyniä, pelikortteja, lakanoita, you name it.
    Lopulta odotettu hääpäivä tuli. Minua tai host-veljeäni asia ei erityisemmin kiinnostanut, mutta host-siskoni ja host-vanhempani olivat tohkeissaan. Hääpäivä oli myös host-veljeni syntymäpäivä, jota hän juhlisti aloittaen ajotuntinsa – juuri sopivasti häiden aikaan. Minä seurailin sivusilmällä häitä olohuoneessa isäntäperheeni kanssa läppäri sylissä.
    Ensimmäinen iso asia oli Catherinen hääpuku, joka oli BBC:n hääasiantuntijan mukaan ”yksinkertainen, elegantti, mutta silti äärettömän tyylikäs”. Kaikki olisivat pitäneet pukua täydellisenä joka tapauksessa, sillä eihän tulevalla herttuattarella edes voisi olla tyylitöntä hääpukua. Siis hääpuku on tyylikäs siksi, että tuleva herttuatar käyttää sitä – ei siksi, että se itsessään olisi välttämättä tyylikäs. Toisaalta myönnän, että hääpuku oli tyylikäs, mutta se ei ole mikään yllätys – mitä muuta voi odottaa hääpuvulta, jonka suunniteluun on ollut käytössä lähes rajoittamaton budjetti?
    Seuraavana vuorossa oli hääseremonia, joka pidettiin Westminster Abbeyssa. Siellä pidettiin muutama puhe (muistaakseni kaikki puheenpitäjät olivat pappeja), laulettiin muutama laulu ja myös rukoiltiin. Rukoilusta host-siskoni sanoi, että joko ne taas rukoilee, johon minä tokaisin, että kyseessä on kirkkohäät, joten ei kai se mikään ihme ole.
    Yksi häiden odotetuimpia hetkiä oli tuoreen avioparin matka hevoskärryissä Westminster Abbeysta takaisin Buckingham Palaceen. He jaksoivat hymyillä ja vilkuttaa hyvin koko matkan. En tiedä tarkkaa lukua, mutta matkan varrella oli aivan järjetön määrä ihmisiä, joiden ainoa toive oli nähdä edes pieni vilaus Catherinesta ja Williamista. Katsojia haastateltaessa tuntui aivan epätodelliselta, kun jotkut kertoivat hääparin näkemisen olleen heidän elämänsä isoin ja tärkein tapahtuma.
    Viimeinen itse häihin liittyvä televisoitu tapahtuma oli ensimmäinen julkinen suudelma avioparina Buckingham Palacen parvekkeella. En pystynyt pysymään vakavana, kun BBC:n kommentaattori alkoi analysoimaan suudelmaa: ”Nopea mutta hellä, eikä liian intiimi tv:ssä näytettäväksi.” Kaiken kruunasi illan BBC:n puolen tunnin uutiset, joiden ainoa uutinen oli häät. Aivan kuin mitään muuta ei koko päivänä olisi tapahtunutkaan.
    Häitä katsoessa tuli mieleen jääkiekon MM-kisat. Pääasiassa kuvattiin häiden kulkua, jota selosti  selostaja ja kommentaattori. ”Tauoilla” käytiin studiossa, jossa oli juontaja ja kaksi asiantuntijaa. Välillä haastateltiin faneja siitä, mitä mieltä he olivat tunnelmasta. Ainoa ero jääkiekko-otteluun oli se, että tässä lajissa oli vain voittajia, ja ”voitto” oli vihkiminen. Ja tietysti ”peli” oli äärimmäisen tylsää katsottavaa.
    Jos häähumu oli täällä liian suurta jopa siihen nähden, että kyseessä olivat tulevan kuningasparin häät, niin Suomessa homma meni vielä kertaluokkaa enemmän yli. En tietenkään ollut paikan päällä katsomassa meininkiä, mutta tällaisen kuvan sain kavereiltani ja nettiä selatessani. Ainakin Ylen, Mtv3:n ja Hesarin nettisivujen pääuutiset koskivat häitä – hesarin sivuilla jopa kolme ensimmäistä uutista liittyivät häihin.
    Sen sijaan, että yrittäisimme saada ”omia” kuninkaallisiamme Ruotsista tai Iso-Britannista, meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että demokraattisessa valtiossamme ei ole vanhaa epädemokraattista jäännettä menneisyydestä.

Häihin liittyen juttelin isäntäperheeni kanssa yleisesti ottaen monarkiasta ja sen nykyaikaisuudesta. Toin esille, että monarkia ei ole kovin demokraattinen, koska kuka tahansa ei voi tulla kuninkaalliseksi. Lisäksi koska kuninkaalla/kuningattarella ei ole valtaa, se on turhaa rahanmenoa. Muutenkin tuntuu aika hassulta maksatuttaa valtiolla muutamien henkilöiden helppo elämä. Toisaalta monarkialla on mielikuvani mukaan vankka kannatus Iso-Britanniassa, joten jos enemmistö kansasta haluaa maksaa muutamien henkilöiden helpon elämän, se heille suotakoon.
    Host-äitini toi keskustelussa esille monarkian hyviä puolia. Ensinnäkin, kunhan kuninkaalliset käyttäytyvät hyvin, ne ovat hyvää pr:ää valtiolle. He tuovat myös turisteja Englantiin ihailemaan monarkiaan liittyviä nähtävyyksiä, kuten vartijoiden vaihtoa Buckingham Palacen edessä. Monet kuninkaallisista tekevät töitä hyväntekeväisyyden eteen, ja tietenkin kaikkein yleisin selitys: monarkia on osa perinnettä. Sen host-äitini kuitenkin myönsi, että kuninkaallisten pitäisi toimia hyvin Iso-Britannian kannalta, ja että häntä ärsyttävät he, jotka laiskottelevat tai käyttävät aikansa vain juhlimiseen (esim. prinssi Harry).
    Minä en vain tajua sitä, miten ihmiset voivat samaistua kuningasperheeseen. Heidän tekemisiänsä seurataan kuin he olisivat parhaita ystäviä, vaikka oikeastaan heistä ei tiedä juuri mitään. Ehkä kyse on vain siitä, että ole suomalainen. Heitin ilmaan sellaisen ajatuksen, että kuningasperhettä seuraataan kuin tosielämän tv-sarjaa. Heidän elämäänsä eläydytään, ja se koetaan omaksi. Host-äitini vastasi, että saatan hyvinkin olla oikeassa.

Tällaisia mietteitä monarkiasta ja kuninkaallisista häistä. Pääsiäisloma loppuu muutaman päivän päästä, ja pian alkaakin jo kokeet. Vielä olisi noin kaksi kuukautta jäljellä ennen Suomeen paluuta. Joka tapauksessa seuraavalla kerralla juttua perheeni vierailusta ja kolmannesta Lontoon visiitistäni.