”Grandma moped” (vrum vrum) ja törmäys pensaaseen, osa 2

Vihdoin löytyi väli kirjoittaa ”grandma mopedista” (isoäiti-/vanhusmopo). Itsessään ”grandma moped” ei ole mikään ihmeellinen asia, sillä se on vain tavallinen sähköpyörätuoli. Ihmeellistä, täysin eriävää Suomesta on kuitenkin se, kuinka monet sitä käyttävät. Kun vaihto-oppilasvuoteni alussa näin sellaisen ensimmäisen kerran käytössä keskustassa, mietin, että tuohan on hyvä tapa helpottaa vanhusten ja heikkokuntoisten elämää. Pian näin kuitenkin sähköpyörätuoleja joka puolella.

    Kuten sanoin, sähköpyörätuolit ovat varmasti helpottaneet monien elämää. En ole varma, mutta luulen, että kunta tai valtio tukee niiden käyttöä, sillä niitä on niin monella, ja ne eivät ole halpoja leluja. Minusta ongelmallista on se, että niitä ei käytä ainoastaan heikkokuntoisimmat, vaan myös muut. Faktahan on se, että jos kulkee joka paikkaan sähköpyörätuolilla, kunto heikkenee kovaa vauhtia entisestään. Siksi olisikin parempi aloittaa sähköpyörätuolin käyttäminen vasta, kun sitä oikeasti tarvitsee.
    Kerran oli huvittavaa nähdä reilu kymmenen sähköpyörätuolia kerralla teatterin ulkopuolella. Kyseessä oli todennäköisesti vanhusten sähköpyörätuoliajot, ja he olivat valmistautumassa kisaan sisällä. Kerran taas nauroin yhden mummon ilmeelle, kun hän pudotti tupakkansa maahan – koittaessaan polttaa sitä sähköpyörätuolilla ajaessaan. Melkein menin sanomaan hänelle: ”That's not gonna help you to keep in shape, is it?”
    Kirjoitukseni tarkoitus ei ole kritisoida sähköpyörätuolien käyttöä, vaan tuoda esille yksi ero englantilaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä. ”Grandma mopedeja” on nimittäin oikeasti aivan jokaisella ja joka puolella. Ohessa vielä kännykkäkameralla ottamani kuva sellaisesta – sopivasti pubin edestä.

Sähköpyörätuoli, aka. ”grandma moped”

Toinen asia, josta haluan kertoa teille, on jatkoa talvella kertomaani tarinaan jäisellä tiellä liukastelemisesta auton kanssa. Talvella, ennen joulua lumisateiden aikaan, host-isäni antoi minulle kyydin koululle. Alkumatkassa auto lähti liukumaan omia aikojaan tieltä pensasaitaa päin, mutta onneksi kenellekään ei käynyt huonosti.
    Mutta tarina jatkuu. Talvi meni ja kevät tuli, mikä tarkoitti kasvien puhkeamista kukkaan. Kaikki puut ja pensaat saivat lehtensä takaisin. Paitsi yksi pensas. Nimittäin siinä pensaassa, johon törmäsimme talvella, on iso lehdetön alue juuri siinä kohdin, johon törmäsimme. Pensaan läpi kulkee myös rautalanka, ja sekin on vino samasta kohtaa.
    Kerroin tästä host-isälleni. Hän kulkee pensaan ohi joka päivä töihin, joten hänellä oli helppo työ tarkistaa asia itse. Hän sanoi minulle, että hän ei usko meidän aiheuttaneemme tätä, mutta minä olen täysin toista mieltä. Luultavasti törmäys tiputti lehtien alut, joten vuoden päästä pensaan pitäisi taas olla kunnossa.

Epäonnisen vanhuksen pensasaita