Summa summarum

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut hauskaa. Olen päässyt pitämään suomen kielen taitoani yllä ja kertomaan kavereilleni kuulumisiani. Lisäksi tämä blogi on ollut vähän kuin päiväkirja minulle, jota voin lukea joskus vanhana – tai miksei jo vähän aiemminkin.
    Kirjoitin vaihto-oppilasvuodestani myös koulumme vuosijulkaisuun. Ajattelin, että se olisi hyvä päätöskirjoitus myös tänne blogiin. Tässäpä se siis kokonaisuudeessan.

Vähiin kävi ennen kuin loppui

Suomessa lentokentällä. Hymy oli herkässä.

Vihdoin olen takaisin Suomessa! Viimeinen viikkoni Englannissa sisälsi lähinnä ihmisten hyvästelyä ja keskeneräisten asioiden hoitoa. Kävin perjantaina, päivää alle viikko ennen lähtöäni, koulussa. Minun täytyi palauttaa ranskankirjani ja pyytää koululta opiskelemieni aineiden kurssikuvaukset. Samalla tietysti näin myös kavereitani koulusta.

”Grandma moped” (vrum vrum) ja törmäys pensaaseen, osa 2

Vihdoin löytyi väli kirjoittaa ”grandma mopedista” (isoäiti-/vanhusmopo). Itsessään ”grandma moped” ei ole mikään ihmeellinen asia, sillä se on vain tavallinen sähköpyörätuoli. Ihmeellistä, täysin eriävää Suomesta on kuitenkin se, kuinka monet sitä käyttävät. Kun vaihto-oppilasvuoteni alussa näin sellaisen ensimmäisen kerran käytössä keskustassa, mietin, että tuohan on hyvä tapa helpottaa vanhusten ja heikkokuntoisten elämää. Pian näin kuitenkin sähköpyörätuoleja joka puolella.

&##%@!!!

Nyt kun vuoteni on jo melkein ohi, ja pääsen kohta takaisin ihanaan Suomeen, voin hyvin kertoa, mitkä asiat ovat ärsyttäneet minua pitkin vuotta Englannissa. Vaikka yleisesti ottaen minua ei kiinnosta kauheasti pikkuseikat, olen huomannut, että vaikka niitä sietäisi pienen, tai hieman pidemmänkin, hetken, vuosi on aivan liian pitkä aika.

Viimeisiä viedään

En ole kirjoittanut vähään aikaan, joten nämä tapahtumat ovat jo aika vanhoja. Kyseessä on lomani ensimmäinen viikko, jolloin minulla riitti touhua.

Kaksi viikkoa sitten, tiistaina, kävin toista kertaa täällä ollessani Yorkissa. Ohjelmassa oli tälläkin kertaa elokuvan katsominen – Retfordissa kun ei elokuvateatteria ole. Samalla tapasin suomalaista vaihto-oppilasta.

Vapaa-ajan viettoa kirkossa ja rannalla

Edellisessä kirjoituksessa kerroin pelkästään kokeista, mutta – onneksi – minulla on ollut muutakin tekemistä kuin koulunkäynti ja kokeisiinluku. Jalkapalloharjoituksenihan loppuivat jo aikoja sitten, eli siltä osalta minulla on ollut vapaata. Salikorttianikaan en uusinut, koska halusin saada sekä lisää aikaa harjoitella kokeita varten että lisää vapaa-aikaa.

Muistutan taas, että kuvat suurenevat niitä napsautettaessa.

Minä (keskellä), Adam (oikealla), ja hänen host-isänsä Ian (vasemmalla). Kuva otettu Skegnessissä.