perjantai 31. joulukuuta 2010

Joulu, joulu, joulu. Englannissa.

Lupailin kirjoitella tarkemmin englantilaisesta joulusta, ja lupauksenihan pidän. Sanottakoon heti alkuun, että ei se ihan täysin erilainen ole kuin suomalainenkaan, mutta monia pieniä eroavaisuuksia on. Kuvaukseni pohjautuu täysin omaan kokemukseeni, ja tietysti joka perhe viettää joulun hieman eri tavalla.

Selvin ja ehkä suomalaisille tutuin ero on joulunviettopäivä. Suomessa, niin kuin suurimmassa osassa muita Euroopan maita, joulua vietetään jouluaattona, eli kirjaimellisesti päivää ennen joulua. Jouluaatto ei itse asiassa ole edes pyhäpäivä Suomessa. Täällä joulua vietetään joulupäivänä, eli jouluna, mikä vaikuttaakin loogiselta.
    Jouluaatto on täällä siis ihan kuin mikä tahansa päivä. Työpäivä on periaatteessa normaalin mittainen, mutta monet saavat muutaman tunnin päivän lopusta vapaaksi. Minun host-vanhempani lopettelivat työt kolmen aikoihin. Mitään erityistä jouluaattoon ei kuulu, vain jouluvalmisteluja.
    Joulupäivä alkaa perinteisesti joulusukkien avaamisella. Joulupukki on laittanut ne yön aikana jokaisen sängyn päätyyn tai vaihtoehtoisesti takan reunukselle. Tosin me saimme joulusukat vasta lahjojen avaamisen yhteydessä, oliko sitten joulupukilla kiireitä, ettei hän yön aikana kerennyt niitä toimittaa, en tiedä. Joulusukka sisältää kaikenlaista pientä – niin karkkeja kuin joitain pieniä tavaroita, kuten leluja. Lahjat avataan aamusta, aamupalan jälkeen tai sen yhteydessä. Avasimme aamusta lahjat, jotka olivat perheenjäseniltä toisille. Loput lahjat avasimme illalla vieraittemme kanssa.
    Keskipäivän aikoihin meille tuli käymään kaikki host-äitini sisarukset ja host-äitini äiti. Joimme yhdessä teetä ja juttelimme hetken mukavia, jonka jälkeen annoimme ”host-isoäitini” joululahjan, uuden television, joka oli host-äidiltäni ja hänen sisaruksiltaan. Tämän jälkeen host-äitini sisarukset poistuivat omiin joulunviettoihinsa yhden siskon perhettä lukuunottamatta. Jouluaterialla olivat siis minä, host-äitini, -isäni, -siskoni ja -veljeni, sekä host-äitini sisko, siskon mies, heidän kaksi poikaansa ja kaksi tyttöä, sekä host-isoäitini. Aikamoinen joukko.
    Jouluateriaan kuuluu alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Alkuruokana on patonkia ja joitain pieniä, ohuita ja kovia leivänviipaleita. Ne nautitaan erilaisten ”pateiden” kanssa, jotka ovat siis maksamakkaran tapaisia erimakuisia leivänpäällisiä. Jokaisella on myös oma ”Christmas cracker” (kts. kuva), joka avataan kaverin kanssa alkuruuan yhteydessä. Molemmat vetävät sen päästä ja se, jolle jää isompi osa, ”voittaa”. Voittamisella ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä crackerin saa pitää sen omistaja. Ehkä voittaminen tuo hyvää onnea tai jotain... Cracker sisältää silkkipaperista tehdyn kruunun, pienen lelun, kuten hyrrän, ja vitsin.

Christmas Cracker


Jouluateria jatkui pääruualla. Joulukinkusta ei olla täällä kuultukaan, vaan sen korvikkeena syödään kalkkunaa. Meidän jouluruokamme sisälsi kalkkunan lisäksi muistaakseni lohkoperunoita, perunamuusia, porkkanoita, parsakaalia, joitain outoja muita vihanneksia ja pieniä makkaroita. Ei muuten vetänyt lähellekään vertoja suomalaisen jouluruuan kanssa!
    Jälkiruoka syötiin hetken jutustelun jälkeen. Se koostui jäätelöstä, tavallisesta suklaakakusta ja ”joulukakusta”, suklaakakun tapaisesta kakusta, joka on mm. täynnä rusinoita. Sen jälkeen koitti varsinkin nuorempien ”host-serkkujeni” kovasti odottama hetki, loppujen lahjojen jako. Lahjojenjakoon saapuivat myös host-isäni lapset, 16-vuotias tyttö ja 21-vuotias poika. Loppuilta sujui leppoisasti telkkaria katsellen ja Nintendo Wiitä pelaillen. Tulen erittäin hyvin toimeen host-serkkujeni kanssa. Pojat ovat iloisia, ja heidän kanssa riittää aina puuhattavaa. Vieraat poistuivat illalla kymmenen aikoihin.
    Seuraavana päivänä, ”Boxing Dayna”, menimme vastavuoroisesti illastamaan host-serkkujeni luo. Alussa juttelimme niitä näitä, jonka jälkeen söimme suurin piirtein samanlaisen jouluaterian kuin edellisenä päivänä meillä. Ruuan jälkeen minä, host-veljeni ja host-serkkuni pelasimme jonkun aikaa Xboxia, ja illan päätteeksi olimme vielä kaikki yhdessä Disney-visaa. Yksi oli kysyjä, joka luki Disney-aiheisen kysymyksen kortista ja joka hoiti myös pisteidenlaskun. Vastakkain olevat joukkueet olivat lapset ja aikuiset, eli alle 18-vuotiaat vastaan yli 18-vuotiaat. Sain hetkeni loistaa kysyttäessä Aku Ankan ensiesiintymisestä, sillä hieman yllättäen kukaan joukkueestamme ei tiennyt kysymykseen vastausta. Aku Ankan ensiesiintyminenhän tapahtui elokuvassa ”Viisas Kana Kananen”, joka ilmestyi muuten vuonna 1934. Onneksi kaikille riitti, että vain kuvailin elokuvan juonen, sillä en tiennyt sen englanninkielistä nimeä.

Lahjoista vielä muutama sananen. Host-veljeni totesi hiljattain lahjojen ostamisen olevan aivan kuin kouluprojektien tekemisen. Pakollisia, joidenkin mielestä kivoja asioita, jotka ajattelee tekevänsä vielä kun on hyvin aikaa, mutta lopulta ne tulee tehtyä niin myöhään kuin mahdollista. Minusta aika osuvasti sanottu, toki pienin varauksin. Joka tapauksessa se sopii hyvin host-veljeni olemukseen, kuten varmaan monen muunkin nuoren pojan.
    Perheeni osti itselleen joululahjaksi uuden telkkarin, 42" LED-television. On muuten upea, varsinkin kun vertaa vanhaan putkinäyttötelkkariin. Host-veljeni sai muutaman uuden PlayStation 3 -pelin, ja vanhatkin näyttävät upeammilta uuden television kanssa. Molemmat asiat ovat osaltaan vaikuttaneet tämän kirjoituksen julkaisun ajankohtaan, siis myöhäiseen sellaiseen.
    Minä itse sain kaikkea pientä kivaa, kuten karkkeja, vaatteita ja DVD:itä. Suomesta saadut Fazerin makeiset ja Aku Ankan taskukirja lämmittivät myös mieltä, vaikka osaltaan myös kasvattivat koti-ikävää. Jouluun liittyy niin paljon perinteitä ja muistoja, ja perheen kanssa oleminen on yksi joulun keskeisimmistä asioista, että pakostakin alkaa kaipaamaan Suomea. Host-perheen kanssa puuhailu kuitenkin auttoi, ja kaiken kaikkiaan oloni on tällä hetkellä erittäin hyvä.

Täytyy kyllä myöntää, että en missään vaiheessa päässyt aivan parhaimpaan joulufiilikseen. Vaikka joulua pidetään täällä tärkeänä, ja kaikki ovat siitä kovin innoissaan, sama into ei tarttunut minuun. Suurin ero, ainakin meidän perheen viettämään jouluun nähden, oli kaiken, siis kaiken, kristillisyyden puuttuminen. Missään, siis missään paitsi minun Suomesta saamissa joulukorteissa ei ollut minkäänlaisia enkeleitä, tietäjiä tai Jeesus-lasta, vaan jokaisessa oli tonttuja, joulupukkeja ja räikeillä väreillä kirjoitettuja hyvän joulun toivotuksia. Ja saimme kortteja aivan tolkuttomasti, joten otantani on suht laaja.
    Myöskään joulukirkossa ei käyty, eikä tehty mitään muutakaan kristillisyyteen viittaavaa. Periaatteessa host-perheeni kuuluu Anglikaaniseen kirkkoon, mutta ilmeisesti he ovat vielä maallistuneimpia kuin suurin osa Suomen luterilaisista. Tiedostan kyllä, että kaikki eivät usko Jumalaan ja blaa blaa blaa,  mutta kyllä jotain siihen viittaavia perinteitä luulisi olevan. Ehkäpä juuri täysin erilainen perusta joululle teki tästä joulusta minulle hieman irrallisen mutta avartavan. Ensi joulun haluan silti ehdottomasti viettää perheeni kanssa ja olla Suomessa.

Pari päivää ennen joulua kävin Yorkissa suomalaisen vaihtarin kanssa. Aamulla juna oli 35 minuuttia myöhässä, mutta se ei vaikuttanut vaihtopaikkaani. Illalla juna oli myöhässä 40 minuuttia, mutta koska junat menevät harvemmin illalla, jouduin muuttamaan reittiäni. Selvisin silti oikein hyvin takaisin kotiin, ja tulipahan nähtyä uusia asemiakin. York on kaunis kaupunki, joka on turistien suosiossa, sillä siellä riittää nähtävää. Kaupungin muurit ja kirkko ovat selvimmät nähtävyydet, mutta kävelykadutkin ovat näkemisen arvoisia. Ne ovat täynnä pieniä kauppoja, jotka myyvät kaikenlaista pientä ja kallista, kuten koruja, vaatteita ja suklaata. Tietysti myös kaikkien tuntemat isommat kauppaketjutkin löytyvät niitä kaipaaville.  Yorkin kaduilla kävellessä mietin, että tämä on juuri sellainen kaupunki, jota äitini rakastaisi.
    Kävimme kaduilla kiertelemisen ohella leffassa ja kahvilla, ja minun piti viimeistellä vielä joululahjojen ostaminen. Kuten arvata saattaa, en lopulta ostanut kaikkia lahjojani, vaan jätin osan ostamisen jouluaatolle. Yksi lahja minun piti enää ostaa, eli kyllä minä suht ajoissa olin liikkeellä. Itse asiassa en löytänyt jouluaattona kaupasta juuri etsimääni DVD:tä host-veljelleni, mutta korvike oli jopa parempi.

Ajattelin aikaisemmin toivottaa teille hyvää joulua, mutta joulu jo meni, joten se siitä sitten. Kuten mainitsin, joululahjoilla leikkiminen, tai siis pelaaminen, on vienyt suurimman osan ajastani. Uudenvuodentoivotukset ovat silti paikallaan, joten hyvää uutta vuotta kaikille! Tarkoituksena olisi summata vielä alkuvuoteni täällä yhteen, tosin kokeisiinlukeminenkin pitäisi aloittaa. Katsotaan, miten kerkiän.

3 kommenttia:

  1. Kiitos tekstistä ja ihanaa vuoden alkua pikkuveljelle. :)

    VastaaPoista
  2. Luin juuri kirjeesi,jossa kertoilit joulustasi siellä kaukana. Uskon kyllä, että pieni haikeus pyrki mieleesi joulun aikoihin.Olet tosi hyvä kirjoittamaan.Tarkoitan sitä, että sinulla on hyvä "ULOSANTI", niinköhän sitä sanotaan. Kuten huomaat, minulla on suomen kielessäkin vaikeuksia!Vietin sairaalassa jouluni.Pääsin uudeksi vuodeksi kotiin. ANNA MIETTUNEN oli joulun Rovaniemellä, nyt lensi Berliiniin.Saimme pitää Annaa vieraanamme äitisi kanssa täällä mun luona R-mäellä.Sinulle rakas Eljas toivotan Hyvää ja Siunattua vuotta 2O11. terveisin mummi

    VastaaPoista
  3. Tää oli jo ihan eri luokkaa u know ;) t. peet

    VastaaPoista

Asiattomat kommentit poistetaan.