Kuulumisia (ja kuvia)

Joskus puhuin kerran kuukaudessa kirjoittamisesta, mutta vaikuttaa siltä, että ainakin vielä kirjoittamishaluja on useampaankin kertaan. Kertoilen taas vaihteeksi, miten olen viettänyt aikaa täällä ja miten mm. loma sujui. Kuviakin on mukana, ensimmäistä kertaa.

Elikäs ”half term”-loma oli ja meni, ja se viikko tuli kyllä tarpeeseen. Koko alkukouluvuosi oli aika hektistä, ja vaikka vapaa-aikaakin oli, tuntui kuitenkin koko ajan olevan kiireistä. Loman alkupuoli (la-ke) meni nukkuessa, makoillessa, koneella ollessa ja jonkun aikaa vietin pleikkarin ääressä. Sainpa siivottua huoneenikin ja järjesteltyä koulupaperit. Torstaina ryhdistäydyin ja pelasin jalkapalloa kavereitteni kanssa. Perjantaina suuntasin Doncasteriin slovakialaisen vaihtarin kanssa. Mitään erityistä tarvetta meillä ei ollut, vaan menimme vain yleiselle ajanvietto- ja shoppausreissulle. Emme tienneet oikeastaan mitään muuta Doncasterista kuin että se on isompi kuin Retford.
    Matka alkoi hyvin, ja heti rautatieaseman vieressä oli suht iso ostoskeskus, Frenchgate. Sieltä löytyi kaikki yleisimmät vaatekaupat (kuten Topshop ja H&M) muiden kauppojen ohella. Kun olimme kiertäneen Frenchgaten kokonaan, lähdimme kiertämään sen lähialuetta. Mäkkäri oli aivan ostoskeskuksen vieressä, ja olimme menossa sinne syömään, mutta samoin ajattelivat monet muutkin, ja se oli aivan täysi. Jouduimme siis tyytymään Burger Kingin antimiin. Ruuan jälkeen jatkoimme kiertelyä ja löysimme isohkon markkina-alueen. Kaikkea löytyi, mitä ajatella saattaa. Markkinakulttuuri on aivan erilainen kuin Suomessa. Jopa Retfordissa on joka viikko to-la markkina-alue täynnä kojuja, joissa myödään tavanomaisten hedelmien ja vaatteiden lisäksi myös mm. elektroniikkaa ja siivousvälineitä. Se paikkaa jossain määrin kauppojen vähäisyyttä. Joka tapauksessa, kiertelyn jälkeen lähdimme takaisin juna-asemalla pysähtyen matkalla Starbukcsissa kahvilla.
    Lauantai oli myös reissupäivä. En ollut käynyt aikaisemmin elokuvissa täällä (Retfordissa ei ole leffateatteria), ja kun oikeastaan kaikki kaverini hehkuttivat The Social Networkia (”Facebook-elokuva”), pitihän se päästä itsekin katsomaan. Kaveriksi sain mukaan jo aikaisemmin blogissa mainitun suomalaisen vaihtarin Selbystä. Tiesimme jo ennestään, että Meadowhallissa (ISO kauppakeskus Sheffieldissä) on elokuvateatteri, joten sinne oli luontevaa mennä. Junamatka meni jo rutiinilla, ja junassa jalkatila oli menomatkalla taas tiukassa. Alkumatkasta se ei ollut ongelma, sillä pystyin käyttämään viereisen istuimen tilaa, mutta junan täyttyessä jouduin joustamaan omasta mukavuudestani. Perille päästyäni jalkani olivat jo tunnottomat, mutta hetken kävelyn jälkeen kaikki oli ok. Onneksi kaikki junat eivät suinkaan ole näin epämukavia. Junien laatu vaihtelee ajan ja yrityksen mukaan. Doncasteriin mennessä juna on paljon parempi kuin Sheffieldiin mennessä, joka johtunee siitä, että juna tulee Lontoosta, ja se reitti on erittäin suosittu. Juna myös kulkee pitemmän matkan, jolloin istuinmukavuus on tärkemmässä roolissa.
    Mutta takaisin aiheeseen. Kävimme ostamassa aivan ensiksi elokuvaliput lippuautomaaista. Alun ihmettelyn jälkeen automaatin käyttö oli aika suoraviivaista. Automaatti sujuvoittaa toimintaa, kun ei tarvitse jonottaa kassoille, mutta suomalaisten leffateattereiden (ainakin Finnkinon) nettivaraus toimii myös erittäin hyvin. Leffaa odotellessa oli hyvin aikaa mennä syömään, ja minne muuallekaan päätimme mennä kuin MÄKKÄRIIN. Menin ensimmäisenä ostamaan Bic Mac -ateriaa, mutta jostain syystä se ei onnistunu.Ongelma oli, ettei kello ollut vielä puolta yhtätöista (vaan 10.15). Mitä ihmettä!? Myynnissä oli jotain aamiasjuttuja, mutta en minä niitä halunnut ostaa, vaan hyvänmakuisen (ja epäterveellisen) Bic Mac -aterian. Tällainen oman valikoiman rajoittaminen tuntuu hassulta. Eikö kannattaisi mielummin tarjota asiakkaille, mitä he haluavat, sen sijaan, että koittaa pakottaa he ostamaan ruokaa, jota he eivät halua? Mielenilmauksena olimme jo menossa muualle syömään, mutta Mäkkärin hintaetu sai meidät odottamaan kymmenen minuuttia pöydässä istuen. Tämän jälkeen homma sujui normaalisti.
    Ruuan jälkeen alkoi karkkien metsästys leffaa varten. Kiersimme kaikki ostoskeskuksen ruoka- ja karkkikaupat, eikä yhdessäkään myyty normaalihintaisia tai edes hieman normaalia kalliimpia karkkeja. Jouduimme siis ostamaan karkit paljon normaalia kalliimmalla leffateatterista. Hinta oli aivan järjetön, enkä edes heti tajunnut sitä. Jos muistan oikein, hintaa tuli 200g karkeille neljä puntaa. Nooh, säästään sitten myöhemmin, ei leffassa joka päivä tule käytyä... Leffalippu oli (muistaakseni) kahdeksan puntaa, eli aika samaa taasoa Suomen hintojen kanssa. Leffaliput tarkistettiin heti kassalta ohi päästyämme, mutta muuten kaikki oli aika samanlaista Suomen elokuvateattereihin verrattuna. Parhaimmat paikat olivat ”VIP-paikkoja”, jotka olisivat maksaneet hieman (1,5£) enemmän kuon normaalit. Tapana kuitenkin näyttää olevan, että paikkojen ollessa vapaana lapset/nuoret valtaavat nämä paikat, mutta eipä se toisaalta ole keltään pois. Ei kukaan heistä ylimääräistä kuitenkaan maksaisi. Mainokset olivat yllättävän pitkät, tasan 20 minuuttia.
    Leffa oli minusta tosi hyvä. Ensimmäisen viiden minuutin puheeseen totuttelun jälkeen ymmärsin (lähes) kaiken. Elokuva oli taitavasti tehty, ja dialogit olivat monesti hauskoja, etenkin Zuckerbergin (päähenkilö, Facebookin perustaja) sutjautukset. Mitenkään merkitsevästi leffakokemus Englannissa ei eroa kokemukseen Suomessa, mutta onpahan sekin tullut nyt koettua. Leffan jälkeen kiertelimme kaupoilla (ostin uuden laukun) ja menimme vielä kahville. Päivä oli onnistunut, mutta kotiin oli kiva palata kiireisen päivän jälkeen.
    Lomaviikon viimeinen tapahtuma oli sunnuntaina toisen vaihtarin isäntäperheen halloween-juhlat. Yhdysvalloissa erittäin suosittu halloween on melkein yhtä suosittu täällä ”pikku-USAssakin”. Itse en halloweenista kovin perusta, mutta täällä ollaan ja näillä mennään. Asuvalintani juhliin olisi voinut olla parempikin (johtuen minulle kerrotuista vääristä ohjeista, mikä johtui slovakialaisen vaihtarin huonosta englannintaidoista), mutta joka tapauksessa ilta oli hauska. Hyvää ruokaa ja seuraa, niin ei siinä asu merkkaa mitään! Kouluun meno loman jälkeen oli odotetun masentavaa, mutta pääsin nopeasti koulurytmiin takaisin sisään.

Yksi reissu on tullut tehtyä tässä loman jälkeen. Yksi vaihtari sai idean mennä keilaamaan, ja päätimme sitten mennä keilaamaan. Koska täällä ei ole keilahallia (mitä täällä olisi?), menimme tällä kertaa Newarkiin (paikan lausuminen on yllättävän vaikeaa, ja pitää olla tarkka, ettei kuulosta sanovansa ”New York”). Valintaan vaikutti vahvasti se, että Newarkissa asuu yksi alueemme vaihto-oppilas (ainut joka ei asu Retfordissa), ja häntä on tietysti kiva nähdä välillä. Newark ei ole iso kaupunki, mutta kuitenkin isompi kuin Retford. Siellä on niin elokuvateatteri, keilahalli, Starbucks kuin Mäkkärikin, eli kaikki tarvittava löytyy.
    Päivä oli aika tavallinen matkapäivä. Ensiksi mentiin keilaamaan (eka kierros laitojen kanssa (tytöt halus), kahelta seuraavalta sain pisteet 123 ja 105, noi kehtaa jo kertoa) ja sitten syömään. Menimme edulliseen ravintolaan (Wimpy), joka ei koitakaan olla hienostoravintola, mutta joka erottuu selvästi Mäkkäristä. Arvelin meidän menevän vielä Starbucksiin, joten ”säästin” rahat sitä varten jättämällä ostamatta juoman. Arvelin oikein, ja Starbucksin makunautinnon jälkeen talsimme juna-asemalle. Junamatkalla pääsimme vielä ottamaan miehestä mittaa kädenväännössä ja kaikkien yllätykseksi en hävinnyt kuin toiselle vaihtarikavereistani.
    Muuten ohjelma on ollut samanlaista kuin ennenkin. Uimassa olen käynyt pari kertaa (koitan käydä jatkossa useammin) ja puntilla olen jaksanut käydä melko säännöllisesti. Kerran viikossa on jalkapalloharjoitukset, joissa on kiva päästä käymään. Peleihin en ole vielä päässyt, mutta valmentaja lupaili, että seuraavaan minun pitäisi päästä. Toivottavasti pitää sanansa.

Paitsi, jotain normaalista poikkeavaa on muuten ollut. Viime keskiviikkona meillä oli koulun puolesta retki mediaa opiskeleville mediamuseoon Bradfordiin. Kokoontuminen oli aamulla 8.30, ja bussimatka Bradfordiin kesti noin tunnin. Jaoimme ryhmän kahtia. Toinen ryhmä kiersi museota aamupäivän ja toinen teki oman vaha-animaation, ja iltapäiväksi osat vaihtuivat.
    Museo on todella iso. Rakennuksen viisi ensimmäistä kerrosta ovat museota, kuudennessa ja seitsemännessä toimii mm. elokuvateatteri. Ensimmäisessä kerroksessa on infotiski, kahvila ja vanhoja, siis todella vanhoja, pelikonsoleita ja pelejä. Toisessa ja kolmannessa keroksessa molemmissa on valokuvanäyttely. Kaikissa kolmessa näyttelyssä on kussakin yli sata kuvaa, katsottavaa siis riitti. Neljäs kerros käsittelee televisiota. Toinen sali käsittelee TV:n historiaa. Siellä on mm. vanhoja TV-kameroita ja TV:itä. Toinen sali taas käsittelee nykyisten TV-ohjelmien, niin uutisten kuin sarjojenkin, tekoa. Viides kerros on vähän pienempi (tai ainakin yleisölle avoin tila) kuin muut kerrokset. Siellä on ”Magic Factory”. Kaikenlaisia peilejä ja linssejä löytyy kuin myös erinäisiä valosysteemejä. Ihan hauska paikka ja tuntui hyvältä muistaa fysiikan tunneilta, mihin eri ”taika-asiat” perustuvat (esim. kovera peili ei näytä läheskään niin syvältä kuin se oikeasti on).
    Iltapäivällä oli meidän vuoromme tehdä omat vaha-animaatiomme. Hahmojen tekeminen oli hauskaa puuhaa. Kun oli saanut valmiiksi kehon, olisi lopputuloksen hiomiseen voinut käyttää koko päivän. Omalla hahmollani oli pitkät hiukset ja lakki, muuhun ei riittänyt aika. Kuvaaminen tehtiin ottamalla kuvia ja liikuttamalla hahmoja pikkaisen joka kuvan välissä. Emme olleet riittävän kärsivällisiä, vaan liikutimme hahmojamme liikaa, jonka seurauksena lopputulos oli aika sekava. Luulen kuitenkin, että prosessi oli lopputulosta tärkeämpi. Olen varma, että seuraavalla kerralla myös lopputulos on huomattavasti parempi, kun perusteet ovat hallussa.
    Media on ollut siitä hyvä oppiaine, että siinä pakotetaan puhumaan. Meillä on mm. silloin tällöin esitelmiä. Viimeisin aiheemme oli tekstianalyysi, ja teksti ei tarkoita nyt pelkästään kirjoitettua tekstiä. Itse valitsin kaksi pätkää kahdesta eri elokuvasta. Analyysini olivat erittäin onnistuneita, eikä opettaja keksinyt oikein mitään, mikä olisi minulta puuttunut! Olen myös löytänyt itseluottamuksen puhua englantia, ja mikä parasta, muut vielä ymmärtävät, mitä puhun.

Kylmä on saapunut tännekin. Pitkän aikaa lämpötila oli kymmenen asteen paremmalla puolella, mutta lopulta se painui sen alle. Välillä on turhauttavaa vastata englantilaisille, kun he sanovat, että ”sinähän olet Suomesta, ei sinulla voi olla kylmä”. +2 on ihan yhtä kylmä niin Suomessa kuin täälläkin – -10 on vain vielä paljon kylmempi. Viime päivät on ollut pakkasta, parina päivänä ”jopa” -7 astetta. Jostain syystä -3 ei tunnu niin kylmältä kuin +2, mutta ehkä se johtuu siitä, että nyt täällä on paljon valoisampaa, kun on lunta. Sitä on oikeasti paljon. Ei yhtä paljon kuin Suomessa nyt, mutta tämäkin olisi paljon normaalisti. Eilen läheskään kaikki opettajat eivät olleet koulussa, ja tänään ja huomenna koko koulu on suljettu. Host-veljeni tunnin bussimatka koulusta kotiin kesti eilen kolme tuntia, ja jouduimme työntämään host-äitini autoa kotitiemme loivaa mäkeä ylös. Kun kävelee kaduilla, on joka paikassa lapsia leikkimässä lumella – jotkut lumisotaa ja jotkut tekevät lumiukkoja.

Kaiken kaikkiaan fiilis paranee koko ajan, ja vaikka alkaa varmaan kuulostamaan jo melko kliseiseltä, niin päivä päivältä menee paremmin. Ensi lauantaina olisi tarkoitus mennä katsomaan jalkapalloa, ihan oikea peli, ellei sitä lumen takia siirretä. Siitä lisää joskus toiste. Kommentit ja kysymykset eivät vielä ole tukkeuttaneet sähköpostilaatikkoani tai kommenttiosiota, joten niitä voi ihan rohkeasti kirjoitella. Niitä on kiva lukea, ja teillekin on hyödyksi, että kirjoitan asioista, jotka kiinnostavat teitä. Seuraavaan kertaan. Niin ja loppuun vielä niitä kuvia (saat suurennettua kuvan klikkaamalla sitä):

Lunta tosiaan on

Erilaisia kamerahärveleitä mediaretkeltä

Newarkista markkinoilta, taustalla Starbucks