Koulu ja englantilaisten tietämättömyys

Morjensta kaikille! Sellaista huhua kuulin, että englantilaisesta koulusta ja koulujärjestelmästä haluaisitte kuulla. Jos haluaistte tietää jostain muusta asiasta vaihto-oppilasvuoteeni liittyen, niin laittakaapa sähköpostia (elias.julkunen@gmail.com) tai kommenttia blogikirjoitukseen. Sitten asiaan.

En tietystikään tiedä kaikkea Englannin koulujärjestelmästä (koulujärjestelmä vaihtelee jopa Englannin, Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin välillä) pienimpiä yksityiskohtia myöten, mutta koitan kertoa asian omiin kokemuksiini ja kuuleemaani pohjautuen. Koulunkäynti aloitetaan jo viisivuotiaana, mutta silti vain 1,5 vuotta aikaisemmin kuin Suomessa. Jos on syntynyt ennen syyskuun ensimmäistä päivää, täytyy koulu aloittaa samana vuonna, jos taas syyskuun ensimmäisen jälkeen, joutuu odottamaan ensi vuoteen. Näin siis jokaisella luokka-asteella on eri vuonna syntyneitä oppilaita. Alussa tämä oli kovin hämmentävää minulle, kun luulin kaikkien ”luokkalaisteni” olevan -94 syntyneitä, mutta kovin moni sanoi olevansa -93 syntynyt. En ollut varma, olivatko he jääneet luokalle vaiko ylempiluokkalaisia, mutta sain asiaan selvyyden, kun juttelin asiasta isäntäperheeni kanssa.
    Luokka-asteet yksi ja kaksi ovat jossain määrin verrattavia meidän vuoden mittaiseen esikouluun, jossa lähinnä opitaan mitä koulussa pitää tehdä. ”Junior school”  kattaa luokka-asteet 3-6 ja ”Secondary school” 7-11. Secondary schoolia voidaan pitää suomen yläkoulua vastaavana, vaikka se onkin pidempi. Englannissa oppilaat opiskelevat kaikkia aineita yhdeksännelle luokalle saakka, mutta valitsevat tyypillisesti kahdelle viimeiselle vuodelle 8-10 opiskeltavaa ainetta, joista he suorittavat GCSE-kokeen vuoden 11 lopussa. Pakollisia aineita kaikille ovat englanti, matematiikka, tieteet (yksi aine, fysiikka + kemia + biologia), liikunta ja uskonto. Joissain kouluissa on muitakin pakollisia aineita, kuten joku vieras kieli. Loput oppiaineet voi itse valita kirjavasta joukosta, joka kuitenkin vaihtelee koulujen välillä. Valittavana on oppiaineita journalismista historiaan ja tanssista elektroniikkaan, joten valintojen niukkuuden ei pitäisi olla ongelma.
     GCSE-kokeet ovat todella isossa roolissa, sillä niiden perusteella haetaan Suomen lukiota vastaavaan ”Sixth formiin”. Joidenkin oppiaineiden opiskeluun sixth formissa vaaditaan tietty arvosana GCSE-kokeista, jolloin tuloksien merkitys kasvaa entisestään. Esimerkiksi edistyneemmän matematiikan opiskeluun vaaditaan matikasta arvosana ”A”, joka on paras mahdollinen. Näistä asioista pystyy tosin sopimaan opettajienn kanssa, varsinkin jos ryhmässä on hyvin tilaa.
    Tilanne vastaa jossain määrin Suomen yläkoulua ja päättötodistuksen merkitystä. Kuitenkin sen sijaan, että meillä olisi valtakunnalliset kokeet yläkoulun lopussa, kokeet ovat ripoteltuna pitkin vuotta, eikä kokeiden arvosana ole suoraan todistuukseen päätyvä numero.

Koulujärjestelmä on joiltain osin eroava jo aikaisemmin, mutta selvin ero tapahtuu secondary schoolin jälkeen. Meillähän lukio kestää (yleensä) kolme vuotta. Melkein jokaista ainetta täytyy opiskella vähintään yksi kurssi, vaikkei ainetta aikoisi kirjoittaakaan. Lisäksi pakollisia kirjoitettavia aineita ovat äidinkieli sekä kolme ryhmästä matematiikka, toinen kotimainen kieli, vieras kieli ja reaali. Tavallisesti suomalaiset kirjoittavat enemmän aineita kuin vain pakolliset neljä, esimerkiksi itselleni on tulossa kirjoitettavaksi seitsemän ainetta. Toisaalta tulen opiskelemaan historiaa viisi ja uskontoa kolme kurssia, vaikken niitä ole kirjoittamassa, elikä tulen tietämään asioita laajalta alalta.
    Tämänhän kaikki jo tiesivät, ainakin pääpiirteittäin. Englannissa sixth form (=lukio) kestää ainoastaan kaksi vuotta. Ammattikoulua vastaavan koulun nimi on ”college”, joka ei ole läheskään niin suosittu kuin sixth form, ja sitä pidetään täällä paljon huonompana vaihtoehtona. Collegejen oppilaista osa on aikuisia, ja joskus oppilaat vaihtavat collegeen, jos sixth form ei suju kunnolla. Toisaalta sixth formissa voi opiskella joitain aineita, joita Suomessa opiskellaan ammattikoulussa, kuten kokkausta.
    Sixth formin ja Suomen lukion isoin ero on opiskeltavien aineiden määrä. Täällä valitaan vain kolme (tai neljä) ainetta, joita opiskellaan kaksi vuotta. Kyllä, luit oikein. Kolme ainetta kahdeksi vuodeksi! Eli ensimmäisellee vuodelle valitaan joko kolme tai neljä ainetta, joista suoritetaan AS-taso. Oppitunteja (meidän koulussa) on kolme viikossa yhtä ainetta kohden, kukin 1,5h pituinen. Toiselle vuodelle jatketaan kolmen aineen opiskelua, joista suoritetaan A2-taso. AS-tason arvosana on puolet lopullisesta arvosanasta, A2-tason koe siis loput. Joistain oppiaineista on kaksi koetta vuodessa, joissain vain yksi, ja joissain arvosana määräytyy kurssityön perusteella. Kaikki kokeet ovat valtakunnallisia.
    Itse opiskelu on aika samankaltaista Suomeen verrattuna. Läksyjä tulee suunnilleen saman verran, vaikka alussa määrä tuntuikin isommalta, mutta se johtui vain siitä, etten ollut tottunut käyttämään englantia. Oppikirjat saimme koululta ilmaiseksi, mutta kaikissa aineissa meillä ei kirjaa ole, vaan opettaja antaa meille joka tunnilla ison kasan monisteita. Kukaan ei käytä täällä vihkoja, vaan irtopaperia ja kansioita. Ruutupaperia ei muuten myydä missään, ainakaan minä en ole löytänyt, vaan kaikki paperi on vaakarivillistä. Yhden selvän eron olen huomannut opiskelun motiiveissa. Suomessa opettajat (ainakin minun opettajani) koittavat aina painottaa, miten opiskelemme itseämme varten – emme koulua tai vanhempia. Täällä opettajat taasen painottavat sitä, että vaikka ette tätä (mikä tahansa opiskeltava asia) todennäköisesti tule missään muuaalla tarvitsemaan, sitä kysytään kokeessa. Pidän suomalaista tapaa parempana.
    Kouluruokahan ei ole täällä ilmaista, vaan koululla on oma ”kahvila”, josta saa kaikenlaista syötävää. Lounasaikaan myynnissä on myös oikeaa ruokaa, siis ihan oikea ateria. Muuten kahviosta saa sämpylöitä, panineja, sipsejä, pillimehuja, kahvia, yms. pientä purtavaa ja juotavaa. Koulun kahvilaa suositumpi vaihtoehto on kuitenkin ~15 minutiin kävelyreissu Retfordin keskustaan ja ruuan ostaminen paikallisista kaupoista tai ravintoloista. Vaikka Retford onkin pieni kaupunki, on valinnanvaraa ihan hyvin. Joskus ostamme ruuan ihan tavallisesta ruokakaupasta, joskus taas ravintolasta tai konditoriasta.
    Ruokatauko on 40 minuuttia, mutta ruokatauon jälkeen on tunnin pituinen ”study period”, jonka aikana olisi tarkoitus tehdä läksyjä tai mahdollisia isompia projekteja. Kuitenkin kun kysyin koulun alkupuolella, mitä tämän tunnin aikana olisi tarkoitus tehdä, vastasi yksi poika minulle: ”It's like an extended lunch”, ja sitä se totisesti on ollutkin. Tietysti jos joku juttu on jäänyt rästiin tai on jotain muuta akuuttia tekemistä, käytän tunnin siihen, mutta monesti se vain hujahtaa ohi jotain kiinnostavampaa tehdessä.

Kuten aikaisemmin kerroin, opiskellaan sixth formissa ainoastaa kolmea tai neljää ainetta. Tätä yleistiedon puutetta paikkaamaan on luotu aine nimeltä ”general studies”. Sitä opiskellaan yhden 1,5h oppitunnin verran viikossa, ja nimensä mukaisesti se sisältää kaikenlaisia asioita. Aloitimme oppilaanohjaus-tyylisillä asioilla (=kuinka opiskella tehokkaasti), joista siirryimme keskusteluun (=kuinka keskustella), ja nyt työn alla on esitelmä moraalisesta kysymyksestä (lääkkeiden testaaminen eläimillä, onko abortti tai eutanasia oikein, pitäisikö kannabis laillistaa yms.). Yhdellä tunnilla muuten tutkittiin sanomalehtiä, ja tehtävä oli vertailla niitä keskenään ja arvoida, minkä poliittisen suunnan uutisia niissä oli. Se tuntui aika hassulta, sillä analyysimme ei ollut kovin syvällinen ja olen tottunut mieltämään lehdet puolueettomina, mutta tulipahan sellainenkin tehtyä. Keväämmällä aiheena on mm. matikka ja tieteet (fysiikka, kemia, biologia), mutta en tiedä yhtään, miten syvällisesti niitä opiskelemme.
    Vaikka ideana general studies on hyvä, on sen toteutus huono. Mm. host-vanhempani ja melkeinpä kaikki oppilaat pitävät sitä turhana, sillä oikeastaan emme opiskele siellä mitään. Minusta näiden asioiden pitäisi olla (ehkä oppilaanohjausta lukuunottamatta) sisällytettynä muiden aineiden opiskeluun, sillä niin keskustelutaitoja kuin esitystaitoja tulee jo harjoiteltua melkein jokaisen aineen kohdalla. Lisäksi jotkut opiskeltavista asioista ovat sellaisia, että ne keitä asia kiinnostaa, tietävät asiasta jo valmiiksi kaiken, mutta ne keitä ei kiinnosta, eivät ole edes halukkaita oppimaan, jolloin tilanne on kaikille huono.
    ”Suomi on Englannista länteen”, ”Suomi on Espanjasta etelään”, ”Tsekkoslovakia on Euroopassa”, ”Slovakia... onko se Euroopassa?” ja ”Ai junalla pääsee Ranskaan ja Belgiaan? Miten se on mahdollista?”. Kaiken kruunaa se, kun yksi oppilas uskoi, ettei Suomessa ole tietokoneita, ja näin ensimmäisen tietokoneeni, kun tulin tänne tänä syksynä. Nämä kaikki siis lainauksia englantilaisilta kysymyksiin ”Missä on Suomi?”, ”Missä on Slovakia?” ja kommentti toteamukseeni ”Menen varmaa junalla Belgiaan jollain lomalla”. Tässä on minusta hyviä aiheita general studiesiin. Olen huomannut täällä, että englantilaiset ovat vähän kuin amerikkalaiset, muttei ihan niin tietämättömiä. Tietysti sanon nyt heti tähän, että molemmista löytyy varmasti ihan fiksuja tyyppejä, ja kyllä monet täällä tietävät missä Suomi on, mutta joillain menee niin pahasti metsään, että yleistys on minusta ihan ok.
    Eli englantilaisten yleistieto on huonoa, ja siihen ei ainakaan auta vain kolmen aineen opiskelu sixth formissa. Mahdollinen skenaario on se, että et ole opiskellut maantietoa kolmeen vuoteen, joten on ihan ymmärrettävää, ettei valtioiden sijainnit ole muistissa. General studies voisi sisältää esimerkiksi eri maiden (ihan koko maailman) kulttuurien opiskelua, sekä jonkunlaista oikeaa yleistietoa, ehkä joidenkin uutisten tarkempaa käsittelyä. Esimerkiksi tieteen uutisista saisi keskustelua hyvin aikaan ja niiden kohdalla voisi myös kertoa jotain yleistietoa ko. asiasta. Tällaisen yleisaineen ongelma on se, että heille jotka opiskelevat esimerkiksi maantietoa, kyseiset oppitunnit voisivat olla turhia.
    Kaiken kaikkiaan Suomen malli, jossa opiskellaan valtavasti aineita vielä lukiossa, on parempi, sillä opiskeltavia asioita osaa käsitellä ja liittää jo opittuun tietoon paljon paremmin vanhemmalla iällä. Samantyyppinen käytäntö on myös Slovakiassa, ja slovakialainen vaihtari osasi yllättävän hyvin Suomen historian. Kieltenopiskelu voisi kyllä alkaa siellä vähän aikaisemmin.... Joka tapauksessa, Suomessa myös keskityään perusaineisiin enemmän kuin Englannissa, siis matikkaan, äidinkieleen ja historiaan, eikä suinkaan aineisiin kuten ”tanssi”. Se antaa paremman pohjan opiskelulle yliopistossa.

Aivan lyhyesti vielä Englannissa olevasta keskustelusta ”arvosanojen inflaatiosta”. Tämä tarkoittaa siis sitä, että joko kokeet ovat helpottuneet tai oppilaat viisastuneet, ja hyviä arvosanoja saadaan nykyään paljon enemmän kuin ennen. Tämä aiheuttaa sen, että oikeasti ei voi tietää, kuka osaa mitäkin asiaa parhaiten, jos kaikki ovat saanet parhaan arvosnan. Tästä kuullessani tietysti vähän pyrskähdin ja huomasin Suomen ylioppilaskokeen arvostelun järkevyyden. Kun kokeiden arvosanat määräytyvät aina muiden tulosten mukaan, ei arvosanojen inflaatiota tapahdu. Vaikka kaikki saisivat yli 80% pisteistä, erottuisivat parhaimmat silti joukosta. Täällä vaaditaan muuten A-arvosanaan (arvosanat A*-D, aakkosjärjestyksessä) vain 80 % oikein kokeesta, ja A*-arvosanaankin 90 %. Ei vaikuta minusta kovin paljolta. Tosin katsotaan sitten, millaiset arvosanat itse saan tammikuun kokeistani.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Suomen koulujärjestelmä antaa paremmat valmiudet jatko-opiskeluun ja opettaa oppilaille laajalta alalta tietoa. Englannissa keskitytään vain muutamaan aineiseen, jotka saattavat vieläpä olla tanssin tapaisia. Suomen ylioppilaskokeiden arvostelukin toimii, sillä näin parhaat erottuvat aina joukosta, vaikka joskus järjestelmä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta.
    Seuraavassa kirjoituksessa kerron taas vaihteeksi mitä olen täällä tehnyt ja mitä minulle on tapahtunut, sen sijaan että jaarittelisin pitkät pätkät. Toivottavasti saatte näistä jotain irti.

Niin ja sanotaan nyt vielä kerran, että pääsääntöisesti yleistän asioita, väitteet ovat minun mielipiteitäni, ja faktat eivät välttämättä ole tosia. :)