Aina kuulee painotettavan, että kieliä ei voi osata liikaa. Niistä on aina hyötyä, ja yhä enemmän kansainvälistymisen lisääntyessä. Suomalaisten kielitaito yleisellä tasolla on erittäin hyvä. Meillä on jopa kaksi pakollista opiskeltavaa vierasta kieltä (joista tosin ruotsin tilalta pitäisi minusta voida valita jokin toinen kieli, mutta se on taas jo ihan eri juttu), eikä ole kovin tavatonta opetella kolmeakaan. Minä aloitin poikkeuksellisesti A-tason ranskan jo ensimmäisellä luokalla, mutta normaalisti sen voi valita aikaisintaan kolmannella luokalla. B-tason ranskan voi aloittaa useimmissa yläkouluissa, ja lukioissa myös. Saksa on toinen kieli, jonka voi aloittaa monesti jo alakoulussa, mutta espanjan tai italian vasta yläkoulussa tai lukiossa, tosin niitä ei aina ole tarjolla.
Minun muut kaksi kieltäni ovat, luonnollisesti, ruotsi ja englanti. Englannin oppiminen on melko helppoa, sillä vähänkään nettiä käyttäneenä tai videopelejä pelanneena törmää siihen koko ajan. Ruotsi ja ranska ovat haastavampia, koska niitä ei joudu käyttämään edes sitä vähää mitä englantia. On kuitenkin aina kiva huomata, miten sitä osaakaan niin hyvin kieliä, kun törmää esimerkiksi ulkomaankieliseen sanomalehteen. Pystyn melkein poikkeuksetta selittämään ranskan- tai ruotsinkielisen uutisen sisällön suomeksi. Silloin huomaa, ettei ole mennyt opiskelu hukkaan.
EF-valmistautumisleirillä ja muiden tämän alueen vaihto-oppilaiden kanssa jutteleminen on antanut minulle aika kattavan kuvan, millainen suomalaisten kielitaito muihin eurooppalaisiin verrattuna on. Otanta ei tietenkään ole kovin iso, mutta kyllä havaintoni suuntaa antavat. Leirillähän oli oppilaita melkein kaikkialta Euroopasta, Ranskasta tosin ei yhtään. Vietin aikaa (ja juttelin) oikeastaan kaikkien maalaisten kanssa, paitsi Aasian maista tulleiden.
Nopea yhteenveto eri maalaisten kielitaidosta: Hollantilaiset puhuvat erittäin sujuvaa englantia, myös kieliopillisesti. Samoin yksi belgialainen. Monet heistä osaavat myös jonkun verran ranskaa (varsinkin belgialainen), ja he ymmärtävät saksaa melko hyvin (saksa on aika lähellä hollantia).
Saksalaiset puhuvat kyllä englantia, mutta se on monesti kieliopillisesti aika huonoa. Esimerkiksi melkein kaikki saksalaiset olivat kahdessa ”huonommassa” opiskeluryhmässä leirillä. Ryhmät valittiin tasokokeen perusteella. Itävaltaiset ovat melko lähellä saksalaisia, mutta heidän englantinsa on hitusen parempaa. Sveitsiläiset ovat ehkä vielä itävaltalaisiakin parempia.
Tanskalaiset puhuvat melko hyvää englantia, tosin ei mitenkään täydellistä. Samoin ruotsalaiseta ja norjalaiset. Norjalaisten englanti on näistä sujuvinta ja parasta, jos näin voi yleistää. Mutta samaa tasoa kaikki nämä pohjoismaat ovat.
Täällä Retfordissa on lisäkseni yksi taiwanilainen ja kaksi slovakialaista vaihto-oppilasta. Taiwanilaisen englannin taidon arvioiminen on vaikeaa, sillä hän vietti viime vuoden Yhdysvalloissa. Aksentti on ainakin tarttunut. Slovakilaisista minulla on kyllä kerrottavaa. Toinen heistä vaihtoi isäntäperhettään (siis muuttti tänne) kolme viikkoa sitten, ja toinen on ollut täällä ihan alusta asti. Tulemme kaikki hyvin toimeen toistemme kanssa, mutta entäs se englanninkielen taito?
Alussa tämä alusta asti täällä ollut slovakialainen oli aika hiljainen. Olimme kaksistaan aika paljon, ja vaikka mitä kysyin, vastaus oli poikkeuksetta ”yes”, ”no” tai ”I don't know”. Puhuin silloin aika pitkiä monologeja. Tähän päivään mennessä hänen englantinsa on kehittynyt huomattavasti. Hänen puheestaan alkaa saamaan selvää, vaikka joskus täytyykin vähän arvailla. Ehkä kielioppitaidotkin parantuvat vielä tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä hänellä menevät preesens, imperfekti ja konditionaali aika hyvin sekaisin. Mutta kyllä hänen kanssaan keskustella jo voi.
Toinen slovakialainen on taas aivan erilainen tapaus. Hän puhuu aika paljon ja melko selvästi ja sanavarasto on kiitettävä. Luulen, että tähän vaikuttaa se, että hän joutui viettämään hänen ensimmäisessä koulussaan aikaa englantilaisten kanssa. Toinen on se, että hän pelaa paljon tietokonepelejä. Ne ovat monesti melko sosiaalisia tapahtumia, ja englantia joutuu ainakin jossain määrin käyttämään.
Entäs sitten me suomalaiset? Ensiksikin on todettava, että kirjallisen kokeen perusteella meistä kuudesta vaihto-oppilaasta viisi olivat ns. paremmissa ryhmissä. Kuitenkin on myönnettävä, että varsinkin ensimmäisen viikon aikana olimme aika hiljaisia. Suomalaisilla on englannin perusteet ja kielioppi melko hyvin hallussa, mutta jostain syystä puhuminen on kankeaa ja hapuilevaa. Oikeat sanat eivät vain löydy. Itse huomasin kuitenkin valtavan edistyksen leirin aikana meissä kaikissa. On ehdottomasti totta, että kun kieltä käyttää aktiivisesti, alkaa sanatkin muistumaan paremmin.
Suomalaisten kehumiseksi täytyy kyllä sanoa, että meillä on erittäin hyvät edellytykset puhua englantia sujuvasti kauniisti ääntäen. Tarvitsemme vain vähän totuttelua. Soitin pari kuukautta täällä olleena Skype-puhelun yhdelle norjalaiselle ja hollantilaiselle (asuvat samassa isäntäperheessä). Noin minuutin jälkeen molemmat sanoivat hämmästyneinä, että puheeni kuulostaa ihan eriltä kuin leirillä. Ja sitä se varmasti onkin, ja tulee olemaan vielä parempaa.
Omasta kokemuksesta vielä lisää. Leirille tullessa tietysti jännitti aika paljon, ja se lisäsi entisestään paineita englannin puhumiseen. Oman lisänsä toivat kolme vetäjää Walesista ja heidän aksenttinsa. Päivä päivältä puhuminen kuitenkin helpottui ja toinen viikko oli siksi paljon mukavampi kuin ensimmäinen. Toisella viikolla ei ollut enää edes kovin hankalaa saada selvää walesilaisten opettajien puheesta.
Nyt jo melko kauan saapumisestani englannin puhuminen on jo ihan normaalia. Tietenkään en tiedä kaikkia sanoja englanniksi, mutta ainakin niiden selittäminen käy helposti. Opettajien puhetta kuunnellessa ei edes enää huomaa, että se on englantia. Tv-ohjelmiakin on jo aika kivutonta seurata, mutta jotkut hupikeskusteluohjelmat ovat vaikeita, kun kaikki puhuvat nopeasti ja päällekäin. Mutta noin pääpiirteittäin olen ihan sujut englannin kielen kanssa.
Ai niin, vielä loppuun. Näkemykseni muiden maalaisten kielitaidot ovat (tietysti) yleistyksiä, enkä siis missään nimessä koita mollata muita sanoessani heidän englannin taitoja huonoksi. Ei se välttämättä ole heidän vikansa, ja siksihän tänne vaihtoon tullaankin, että kielitaito paranisi.
Nopea yhteenveto eri maalaisten kielitaidosta: Hollantilaiset puhuvat erittäin sujuvaa englantia, myös kieliopillisesti. Samoin yksi belgialainen. Monet heistä osaavat myös jonkun verran ranskaa (varsinkin belgialainen), ja he ymmärtävät saksaa melko hyvin (saksa on aika lähellä hollantia).
Saksalaiset puhuvat kyllä englantia, mutta se on monesti kieliopillisesti aika huonoa. Esimerkiksi melkein kaikki saksalaiset olivat kahdessa ”huonommassa” opiskeluryhmässä leirillä. Ryhmät valittiin tasokokeen perusteella. Itävaltaiset ovat melko lähellä saksalaisia, mutta heidän englantinsa on hitusen parempaa. Sveitsiläiset ovat ehkä vielä itävaltalaisiakin parempia.
Tanskalaiset puhuvat melko hyvää englantia, tosin ei mitenkään täydellistä. Samoin ruotsalaiseta ja norjalaiset. Norjalaisten englanti on näistä sujuvinta ja parasta, jos näin voi yleistää. Mutta samaa tasoa kaikki nämä pohjoismaat ovat.
Täällä Retfordissa on lisäkseni yksi taiwanilainen ja kaksi slovakialaista vaihto-oppilasta. Taiwanilaisen englannin taidon arvioiminen on vaikeaa, sillä hän vietti viime vuoden Yhdysvalloissa. Aksentti on ainakin tarttunut. Slovakilaisista minulla on kyllä kerrottavaa. Toinen heistä vaihtoi isäntäperhettään (siis muuttti tänne) kolme viikkoa sitten, ja toinen on ollut täällä ihan alusta asti. Tulemme kaikki hyvin toimeen toistemme kanssa, mutta entäs se englanninkielen taito?
Alussa tämä alusta asti täällä ollut slovakialainen oli aika hiljainen. Olimme kaksistaan aika paljon, ja vaikka mitä kysyin, vastaus oli poikkeuksetta ”yes”, ”no” tai ”I don't know”. Puhuin silloin aika pitkiä monologeja. Tähän päivään mennessä hänen englantinsa on kehittynyt huomattavasti. Hänen puheestaan alkaa saamaan selvää, vaikka joskus täytyykin vähän arvailla. Ehkä kielioppitaidotkin parantuvat vielä tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä hänellä menevät preesens, imperfekti ja konditionaali aika hyvin sekaisin. Mutta kyllä hänen kanssaan keskustella jo voi.
Toinen slovakialainen on taas aivan erilainen tapaus. Hän puhuu aika paljon ja melko selvästi ja sanavarasto on kiitettävä. Luulen, että tähän vaikuttaa se, että hän joutui viettämään hänen ensimmäisessä koulussaan aikaa englantilaisten kanssa. Toinen on se, että hän pelaa paljon tietokonepelejä. Ne ovat monesti melko sosiaalisia tapahtumia, ja englantia joutuu ainakin jossain määrin käyttämään.
Entäs sitten me suomalaiset? Ensiksikin on todettava, että kirjallisen kokeen perusteella meistä kuudesta vaihto-oppilaasta viisi olivat ns. paremmissa ryhmissä. Kuitenkin on myönnettävä, että varsinkin ensimmäisen viikon aikana olimme aika hiljaisia. Suomalaisilla on englannin perusteet ja kielioppi melko hyvin hallussa, mutta jostain syystä puhuminen on kankeaa ja hapuilevaa. Oikeat sanat eivät vain löydy. Itse huomasin kuitenkin valtavan edistyksen leirin aikana meissä kaikissa. On ehdottomasti totta, että kun kieltä käyttää aktiivisesti, alkaa sanatkin muistumaan paremmin.
Suomalaisten kehumiseksi täytyy kyllä sanoa, että meillä on erittäin hyvät edellytykset puhua englantia sujuvasti kauniisti ääntäen. Tarvitsemme vain vähän totuttelua. Soitin pari kuukautta täällä olleena Skype-puhelun yhdelle norjalaiselle ja hollantilaiselle (asuvat samassa isäntäperheessä). Noin minuutin jälkeen molemmat sanoivat hämmästyneinä, että puheeni kuulostaa ihan eriltä kuin leirillä. Ja sitä se varmasti onkin, ja tulee olemaan vielä parempaa.
Omasta kokemuksesta vielä lisää. Leirille tullessa tietysti jännitti aika paljon, ja se lisäsi entisestään paineita englannin puhumiseen. Oman lisänsä toivat kolme vetäjää Walesista ja heidän aksenttinsa. Päivä päivältä puhuminen kuitenkin helpottui ja toinen viikko oli siksi paljon mukavampi kuin ensimmäinen. Toisella viikolla ei ollut enää edes kovin hankalaa saada selvää walesilaisten opettajien puheesta.
Nyt jo melko kauan saapumisestani englannin puhuminen on jo ihan normaalia. Tietenkään en tiedä kaikkia sanoja englanniksi, mutta ainakin niiden selittäminen käy helposti. Opettajien puhetta kuunnellessa ei edes enää huomaa, että se on englantia. Tv-ohjelmiakin on jo aika kivutonta seurata, mutta jotkut hupikeskusteluohjelmat ovat vaikeita, kun kaikki puhuvat nopeasti ja päällekäin. Mutta noin pääpiirteittäin olen ihan sujut englannin kielen kanssa.
Ai niin, vielä loppuun. Näkemykseni muiden maalaisten kielitaidot ovat (tietysti) yleistyksiä, enkä siis missään nimessä koita mollata muita sanoessani heidän englannin taitoja huonoksi. Ei se välttämättä ole heidän vikansa, ja siksihän tänne vaihtoon tullaankin, että kielitaito paranisi.
Elias "the kielitohtori" Julkunen T : Jake
VastaaPoista