Mitä olen täällä tehnyt? (29.8. - 24.10.)

Heipä hei jälleen! Tovihan siinä kului ennen kuin sain kirjoitettua lisää kuulumisia, mutta nyt lomalla on hyvin aikaa.

Lomalla? Niin, täällä lomat on eri tahtiin kuin Suomessa. Enintään seitsemän viikon välein on vähintään viikon loma. Koulu alkaa aika myöhään, syyskuun puolella. Ensimmäinen loma on nyt, seitsemän viikkoa koulun alkamisen jälkeen. Joululoma on seuraava, ja se kestää kaksi viikkoa. Talviloma on viikon ja pääsiäisloma kaksi viikkoa! Pääsiäisloman jälkeen on vielä yksi viikon loma. Kesäloma alkaa (tänä vuonna) vasta 23.7., ja sillä on pituutta kuusi viikkoa. Itse kuitenkin pääsen lähtemään takaisin Suomeen jo aikaisemmin, sillä kokeet tehdään toukokuun lopulla/kesäkuun alussa, ja tämän jälkeen aletaan opiskelemaan jo seuraavaa vuotta varten.
    Englannin oloihin tällainen lomajärjestely sopii mielestäni aika hyvin, sillä sää ei vaihtele niin paljoa kuin Suomessa. Suomessa taas parhaimmat kelit ovat kesällä, kun on lämmin, ja talvella, kun on tarpeeksi kylmä luistelemiseen, hiihtämiseen ja muihin lumileikkeihin. Siksi Suomessa on hyvä keskittää lomat näihin vuodenaikoihin.

Sunnuntai 29.8. oli lähtöpäivä leiriltä. Aamu oli jännitystä ja innostusta täynnä. Edellisenä päivänä, lauantaina, loputkin EF-vaihto-oppilaat olivat tulleet leirille, siis kaksi viikkoa meitä muita myöhemmin. Väkeä siis riitti. Isäntäperheisiin mentiin busseilla, busseja taisi olla yhdeksän. Bussit lähtivät viidentoista minuutin välein klo. 7.45 lähtien. Vaikka olin itse bussissa viisi, heräsin muiden tapaan jo ensimmäistä bussia varten, sillä pitihän kaverit vielä hyvästellä. Parin tunnin odottelu (bussimme oli myöhässä) sisälsi lähinnä juttelua leirikavereiden kanssa ja aamupalan syömisen.    Lopulta koitti oma vuoro, ja vaikka tänne Retfordiin ei tullutkaan kukaa leirikavereistani, bussissa oli alkumatkan yksi tuttu. Kun hän tunnin matkan jälkeen jäi pois, keskityin kuuntelemaan musiikkia, miettimään tapaamista isäntäperheeni kanssa ja kun en enää jaksanut keskittyä, nukuin tovin.
    Jännitys alkoi kasvaa eksponentiaalisesti aina bussiin noususta jokaisen pysähtymispaikan kohdalla. Oma pysähtymispaikka oli viimeinen, ja matkalle kertyi pituutta kuusi tuntia. Jännitys kerkesi kohota jo aika korkeaksi. Lopulta bussi saapui Retfordiin ja pienen harhailun jälkeen löysi tiensä bussiasemalle. Tunnistin bussin ikkunasta oman isäntäperheeni helposti ja olin tyyväinen, että he muisitivat lähettää minulle kuvia itsestään.
    Koko perhe, isä, äiti, poika ja tyttö, hymyili leveästi ja matkalaukut vietiin käsistäni aika nopeasti. Nopeiden muodollisuuksien jälkeen minut vietiin autolle. Automatka tuntui ikuisuudelta vaikka se kesti vain 10 minuuttia. Radio oli päällä ja perhe keskusteli jostain, mistä minulla ei olllut harmainta aavistustakaan. Kyllä minultakin jotain bussimatkaani koskien kysyttiin, mutta aika hiljaa sain olla.

Talolle saavuttuamme minulle esiteltiin nopeahkosti talo (kolmikerroksinen isohko omakotitalo) ja näytettiin huoneeni. Perheen äiti kysyi, haluaisinko olla hetken huoneessani yksikseni ja alkaa purkamaan matkalaukkuja. Vastasin myöntävästi ja lösähdin sängylle miettien, että täällä sitä oltaisiin seuraavat 10 kuukautta.
    En siinä kuitenkaan koko iltaa viettänyt, vaan purin suurimman osan matkatavaroistani kaappeihin. Muistelin saamiani ohjeita, joista yksi tärkeimmistä oli viettää aikaa isäntäperheen kanssa, ja menin alakertaan katselemaan mitä he tekivät. Ajoitus oli melkein täydellinen, sillä 10 minuutin sisällä olin jo ruokapöydässä syömässä päivällistä.
    Illalla katselimme vielä telkkaria ja host-äiti kysyi, oliko minulla pyykkiä, ja olihan minulla. Iltatoimien jälkeen menin sänkyyn ja uni tuli rankan päivän jälkeen aika nopeasti.

Kouluni alkoi vasta reilu viikon kuluttua keskiviikkona, joten minulla oli hyvin aika tutustua paremmin perheeseen, alueeseen ja ylipäätänsäkin elämään. Ohjelmaan kuuluivat muutamat kauppareissut, joilla olin mukana, yksi barbecue ystäväperheen ja yksi barbecue host-äidin puolen suvun kanssa ja tapaaminen aluevalvojani ja muiden alueen vaihto-oppilaiden kanssa. Viikkoa värittivät myös host-siskoni ja -veljeni huoneiden maalausprojektit, joissa en loppuen lopuksi auttanut yhtään.
    Koulu alkoi, ja jo ensimmäisenä päivänä piti laittaa kaikki englannin taidot peliin, kun valitsin kouluaineeni. Pienten väärinymmärrysten jälkeen valitsin ranskan, matikan, median ja ”economics & business” (taloustieto + yritysjuttuja). Kolme näistä aineista on samoja slovakialaisen vaihto-oppilaan kanssa, ja meistä on tullut jo hyvät kaverit.
    Ensimmäinen viikko oli totuttelua kouluun, niin rakennukseen kuin englantilaiseen tyyliin opiskella. Koulu tuli tutuksi tosi pian, ja seuraava viikko menikin jo melkein rutiinilla, ja nyt tähän elämään on jo tottunut.

Olen minä sentään jotain rutiinista poikkeavaakin tehnyt. Hassu sattuma on, että minua lähelle (<1h automatka) päätyi vaihto-oppilas Suomesta. Hassua on se, että hän oli ala-asteella rinnakkaisluokallani, yläasteella luokallani ja nyt samassa lukiossa (siis Suomessa). Maailma on pieni, vai miten se menikään. Joka tapauksessa, tapasimme hänen kanssaan yksi lauantai Meadowhallissa, isossa kauppakeskuksessa Sheffieldissä, ja kävimme kaupoilla, söimme ja juttelimme – mitä sitä nyt kaveria tavatessa tekee. Oli tosi kivaa jutella jonkun toisen vaihto-oppilaan kanssa kokemuksista ja odotuksista.
    Yksi viikonloppu taas oli oikea valvomisviikonloppu. Perjantai-iltana menimme Creween (Manchesterista etelään) katsomaan host-isäni siskon pojan esiintymistä. Hän laulaa ja soittaa kaverinsa kanssa. En ollut ihan varma millaista keikkaa/esitystä odottaa, mutta paikan päällähän se selvisi: paljon nuoria ja musiikki kovalla. Iltaan kuului neljä eri bändiä, ja host-isäni siskon poika oli toiseksi viimeinen. Ensimmäinen oli perus rockia, ihan okei. Toinen esitys oli outo, josta kukaan meistä ei tykännyt. Host-isäni siskon poika ja hänen kaverinsa olivat hyviä, vaikka jännitystä oli vähän havaittavissa. Toisaalta he ovat vasta minun ikäisiäni, 17-vuotiaita, joten heillä on vielä aikaa treenata. Viimeisestä bändistä kuuntelimme vain ensimmäisen kappaleen, ja bändi vaikutti hyvältä, mutta jouduimme lähtemään kellon ollessa jo niin paljon.
    Lauantai-iltana menimme host-äitini ystävän 50-vuotispäiville. Juhlat olivat isot, ja ohjelmaan kuului muutamia vieraiden esityksiä. Oli 1-2 puhetta, mutta lauluja sitäkin enemmän. Virallisen osuuden jälkeen oli ruuan vuoro, jonka jälkeen oli vapaampaa toimintaa. Itse vietin aikaa enemmän ikäisteni kanssa, joita onnekseni oli aika hyvin paikalla. Aikaa kului niin puhuessa kaikenlaista kuin tanssimassa viimeisimpien hittien ja hittien parin vuosikymmenen takaa kanssa.
    Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli hauska, ja opinpahan taas jotain uutta englantilaisesta kulttuurista.
    Säännöllisempää vaihtelua on tuonut jalkapalloharjoitukset kerran viikossa. Siellä saa laitettua itsensä kunnolla likoon, sillä täällä arvostetaan selvästi enemmän kovuuttaa kuin taitoa. En ole (vielä) päässyt pelaamaan kunnon otteluissa, mutta eiköhän sekin aika vielä tule. Salibandyjoukkuetta olen koittanut etsiä melko laihalla tuloksella, mutta se onkin aika odotettua. Vapaa-aika on kulunut host-veljeni kanssa pelaten pingistä tai virtuaalimittelöissä pleikkarilla. Tietysti täytyy myöntää, että totta kai olen tietokoneellanikin päivittäin.

Olen tässä kirjoituksessa kertonut mitä täällä olen tehnyt, ja miten koulu on lähtenyt käyntiin. En ole kertonut vielä kauheasta perheen tavoista, millaista koulu tarkalleen ottaen on ja miten englanti on lähtenyt minulla sujumaan. Kirjoittelen niistä seuraavaksi, toivottavasti maltatte odottaa!